Suomessakin on viime aikoina kauhisteltu holtitonta rahankäyttöä, johtajien oman edun tavoittelua tai muuta kyseenalaista toimintaa Kansainvälisessä jalkapalloliitossa, Euroopan jalkapalloliitossa ja Kansainvälisessä yleisurheiluliitossa.
Suomalaiset urheilujärjestöt ovat säästyneet yhtä vakavilta jupakoilta. Viime kuukausien aikana on kuitenkin selvinnyt, että täälläkin urheilun järjestöelämään on juurtunut kyseenalaisia menettelytapoja.
Erityisesti esiin on noussut Suomen Olympiakomitea. Perusteltuja kysymyksiä on esitetty sen saaman rahan käytöstä ja valvonnasta.
Olympiakomitean tilivelvollisuus asiassa ei kohdistu vain niin sanottuun urheilun kenttään vaan lopulta kaikkiin veronmaksajiin. Kyseessähän on järjestö, jonka toiminta pyörii pitkälle julkisen tuen turvin.
Viime kuussa valmistunut opetus- ja kulttuuriministeriön tarkastusraportti nosti esiin lukuisia erikoisia piirteitä komitean rahankäytöstä tarkastusvuonna 2014. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työntekijän palkkakatto oli raportin mukaan ylitetty, matkalaskuissa oli puutteita, neuvottelukuluissa oli runsaasti alkoholikuluja, kilpailutussääntöjä oli jätetty noudattamatta ja isoistakin hankinnoista saattoi puuttua tositteita.
Raportin havaitsemiin oudoimpiin yksityiskohtiin kuului Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön vetäjälle syntymäpäivälahjaksi ostettu 2 200 euron polkupyörä.
Ministeriön tarkastusyksikkö katsoi, että järjestöltä pitäisi periä avustuksia takaisin 1,3 miljoonaa euroa. Jotta järjestö ei vajoaisi ahdinkoon, ministeriö kohtuullisti summan noin 400 000 euroon.
Olympiakomitea on pyrkinyt eri tavoin kiistämään laiminlyönnit ja syytökset. Viimeksi näin tapahtui Ylen A-studiossa maanantaina. Komitea on myös valmistellut raporttiin oikaisuaan.
Samoin komitea on kertonut ottaneensa opiksi arvostelusta. Toisaalta komiteasta on todettu, etteivät tarkastajat ole ymmärtäneet komitean käytännön työn sisältöä ja siitä johtuvia tarpeita.
Isoja kysymysmerkkejä liittyy myös opetus- ja kulttuuriministeriön toimintaan huippu-urheilun taloudellisena tukijana. Oikeuskanslerinvirastoa on pyydetty selvittämään, ovatko ministeriön virkamiehet toimineet huippu-urheilun rahoja jakaessaan säännösten mukaisesti.
Selvityspyynnön esittäjän mukaan ministeriö ei seuraa lainkaan avustusten kohdentumista ja tuloksellisuutta. Kiinnostavaksi asian tekee se, että selvityspyynnön tekijä on itse opetus- ja kulttuuriministeriön entinen virkamies.
Oikeuskanslerin tutkinta tulee tarpeeseen, oli selvityspyynnön takana mitä tahansa. Vaikutelmaksi jää nyt väistämättä se, että rahan jakajien ja käyttäjien kesken asioita on ainakin Olympiakomitean ja ministeriön välillä hoidettu hyvien veljien hengessä.
Samaan aikaan urheilun seuratasolla ja monissa pienissä lajiliitoissa eletään kädestä suuhun. On toivottava, ettei nyt ilmi tullut ylätason kyseenalainen toimintakulttuuri syövytä suomalaisen urheilun kannattaja- ja tukipohjaa laajemmin.
Pääkirjoitus