Kulttuuriministeri Suvi Lindén joutuu eroamaan hallituksesta hämmästyttävän kömmähdyksen takia. Kohu golfavustuksesta olisi vältetty, jos hän olisi osannut arvioida jääviyskynnyksen mataluuden.
Kulttuuri- ja urheiluministeri Suvi Lindén joutui lopulta sietämättömän ahtaalle allekirjoitettuaan päätöksen Oulun Sankivaaran golfkentän valtionavusta. Ministeri on kentän osakas. Tuki on merkittävä, 170 000 euroa. Kun tukipäätös oli tullut julki, siitä nousi päivä päivältä paisunut kohu.
Jupakka alkoi vaalien lähestyessä rasittaa erittäin pahasti muutoinkin gallupeissa alhaalla laahaavan kokoomuksen julkikuvaa. Puoluejohto aisti vaaran. Kulttuuriministerille ei jäänyt lopulta muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa pyytävänsä tasavallan presidentiltä eroa hallituksesta.
On hämmästyttävää, että Lindén ei osannut arvioida, kuinka matala on esteellisyyden kynnys. Erhe oli sinänsä pieni, mutta siihen johtanut poliittinen sokeus suuri. Kärpäsestä paisui härkänen, mutta kärpäsen synnytti ministerin varomattomuus.
Täytyy silti muistaa, ettei tapahtunutta olisi voitu määritellä esimerkiksi virkavelvollisuuksien olennaiseksi rikkomiseksi tai lainvastaiseksi toiminnaksi. Valtakunnanoikeuden uhkaa ministerillä ei ollut. Lindén kuitenkin huomautti, että hän teki eropäätöksensä poliittisen järjestelmän uskottavuuden takia.
Merkittävää on, että ministerin perheessä on muitakin golfkentän osakkaita. Hänen tuore aviomiehensä sekä Lindénin veli ja vanhemmat omistavat kukin peliosakkeen, vaikka eivät yhtiön hallituksessa istukaan. Jo siksi hälytyskellojen olisi pitänyt soida, vaikka Lindén sanookin allekirjoittaneensa vuosittain kuutisen tuhatta vastaavaa tukipäätöstä. Jäävääminen ei olisi edes jättänyt kenttää avustuksetta. Sijainen olisi mitä ilmeisimmin joka tapauksessa hyväksynyt tukipäätöksen virkamiesten esityksen mukaisesti.
Kulttuuriministerille olisi ollut tarjolla korkeaa lainopillista apuakin, jos hän olisi harkinnassaan päätynyt epäilemään itseään jääviksi. Oikeuskansleri auttaa jatkuvasti hallitusta lain tulkinnassa. Lindén ei kuitenkaan ottanut ennalta yhteyttä Paavo Nikulaan. Jälkikäteen hän kyllä pyysi oikeuskansleria tutkimaan, tehtiinkö päätös muodollisesti oikein. Siinä vaiheessa Nikula oli jo selvittämässä asiaa omasta aloitteestaan.
Joillakin poliitikoilla on taipumus nostattaa tekemisillään jatkuvasti kohua. Lindén näyttää kuuluvan siihen ryhmään. Vuonna 1999 Kalevassa kerrottiin Lindénin Arinalta saamasta vaalituesta. Tuolloin vastanimitetty ministeri kiisti tienneensä vaalirahoituksensa yksityiskohdista, vaikka istui Arinan hallinnossa luottamushenkilönä. Tämän vuoden alussa kulttuuriministeri sai noloa huomiota, kun hänen kannattajansa yrittivät valmiiksi täytettyjä valintalipukkeita jakamalla saada aikakauslehden valitsemaan Lindénin ”Vuoden Eevaksi”.
Kulttuuriministeri on ollut joissakin asioissa poliitikoksi myös poikkeuksellisen suorasanainen ja topakka. Useimmat kansalaiset arvioivat varmasti, että ministeri menetteli oikein tuomitessaan kovasanaisesti Lahden MM-kisojen yhteydessä dopingista kärynneet hiihtäjät sekä Suomen Hiihtoliiton johdon salailevan tyylin. Myös Veikkauksen toimitusjohtajan Matti Ahteen erottamisjupakassa Lindén oli tiukkana.
Noita tapahtumia vasten katsoen on tietysti kohtuullista, että Lindén osaa tehdä johtopäätöksiä silloin kun on itse kömmähtänyt. Hän teki virheen ja otti siitä poliittisen vastuun.