Sakari Orava katseli televisiosta vuoden 1998 MM-jalkapallon välieräottelua Ranska–Espanja. Keskiympyrässä kättelivät joukkueiden kapteenit Didier Deschamps ja Josep Guardiola.
”Silloin oli mukava sanoa kavereille, että olen muuten leikannut nuo molemmat”, Orava naurahtaa nyt, yksitoista vuotta myöhemmin.
Deschampsin ongelmana oli akillesjänne, Guardiolaa vaivasi takareisi.
Turun Mehiläisessä voi usein bongata huippu-urheilijoita. Jalkapalloilijoita tulee muun muassa AC Milanista, Chelseasta, Juventuksesta, Real Madridista, Liverpoolista ja FC Barcelonasta.
Yleisurheilijoita on virrannut Suomeen Oravan leikattavaksi jo paljon aikaisemmin: lukuisien suomalaisten maailmanmestarien ja olympiavoittajien lisäksi vaivansa ovat hoidattaneet suomalaisortopedillä muun muassa Haile Gebreselassie ja Merlene Ottey.
Orava on ollut merkittävästi kehittämässä tähystyskirurgiaa. Nivelten tähystysleikkaukset olivat 1980-luvulla hieman vastatuulessa, sillä kollegat suhtautuivat tähystämällä tehtyihin ristisideleikkauksiin epäilevästi. Orava leikkasi ensimmäisen polven eturistisiteen Oulun Diakonissalaitoksella 1989. Edellisvuonna saman tekivät ensimmäisinä Suomessa ortopedit Lasse Pasanen ja Timo Kemilä – Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Kuopioon tekniikka ehti vuotta myöhemmin.
”Eteläsuomalaisista kukaan ei koskaan muista, missä nämä leikkaukset on tehty ensimmäisinä. Minun täytyy hieman muistuttaa heitä, mistä päin kehitys on lähtenyt liikkeelle. Homma saattaa vieläkin olla pohjoisempana paremmin hanskassa. No, en tiedä, mutta entisenä oululaisena minun täytyy vähän kannattaa vanhaa kotikaupunkia.”
Lajituntemus auttoi eteenpäin
Lääkärin on helpompi hoitaa urheilijapotilasta, jos hän pystyy hahmottamaan itselleen, miten vamma on sattunut.
”Lajituntemus auttaa erittäin paljon. Kuinka moni nuori lääkäri viettää nykyään vapaa-aikaansa vaikka yleisurheilijoiden harjoituksissa ja ottaa selvää, millaista lihastyötä jonkin lajin suoritus vaatii? Jos lääkäri tuntee urheilulajin vammamekanismin, hän osaa myös hoitaa potilaan paremmin takaisin kilparadalle tai kentälle.”
Orava korostaa läheistä suhdetta urheilijaan.
”Pitää osata mennä sisälle urheilijan maailmaan ja puhua samaa kieltä kuin hän. Muuten urheilija ja lääkäri jäävät kovin etäisiksi toisilleen, jos lajitermit eivät ole lääkärille tuttuja”, Orava sanoo ja heittää esimerkin judon liikesarjasanastosta, jonka avulla vamman syntytapa selvisi hetkessä.
Sakari Orava on myös hyvä ja lahjakas piirtäjä. Aikanaan hän halusi opiskelemaan Ateneumiin.
”Ei taiteilijat ikkään ole elättänyt itteään. Pitää hankkia kunnollinen ammatti”, isä-Johannes jyrähti.
Haaveet muuttuivat, kun reserviupseerikoulussa lääketiede alkoi kiinnostaa. Orava pyysi kotiväkeä lähettämään fysiikan, kemian ja biologian oppikirjat Haminaan. Tie Oulun yliopiston lääketieteelliseen aukesi ensimmäisellä yrittämällä.
Piirustusharrastus ei kuitenkaan jäänyt. Lukuisia urheilulääketieteen kirjoja ja lajien vammojen hoito-oppaita elävöittävät Sakari Oravan anatomiset piirrokset, joista nivelen tai lihaksen rakenne selviää valmentajille ja huoltajille helposti.
Nykyisin Orava pitää vastaanottoa ja leikkaa Turun lisäksi myös Espanjassa ja Italiassa. Maine on kiirinyt. Luentokutsuja satelee ympäri maailmaa, mutta nyt Oravalla on jo vara valikoida joukosta kiinnostavimmat.
”Kun toimii kolmekymmentä vuotta Suomen yleisurheilijoiden lääkärinä ja kiertää neljät kesäolympialaiset, kansainväliset piirit tulevat väkisin tutuiksi. Verkostoja kannattaa rakentaa.”
Leikkauksia Oulussa viidellä vuosikymmellä
Ensimmäiset leikkauksensa Sakari Orava teki Oulussa vuonna 1969, opiskeluaikoinaan. Hiljattain hän kävi Oulun Diakonissalaitoksella leikkaamassa pari akillesjännettä.
”Minulla on ollut onni saada leikata viiden eri vuosikymmenen aikana. Kuudennesta ei vielä tiedä kukaan”, uskonnollisuuttaan peittelemätön Orava naurahtaa.
Oulussa Orava asui 1964–79. Hän oli muun muassa 1972 perustetun ODL:n urheilupoliklinikan ensimmäinen vastaava lääkäri. Vuodesta 1986 lähtien hän on voinut keskittyä yksityispraktiikassaankin pelkästään urheiluvammoihin.
”Olen sanonut nuoremmille lääkäreille, että turha teidän on leikkiä urheilulääkäriä ja kuvitella, että se on hirveän rahakasta hommaa. Tehkää ensin 20 vuotta vapaaehtoishommia, sen jälkeen voitte olettaa, että budjettikin voi vähitellen tulla kuntoon.”
Kursivoidut lainaukset kirjasta Urheilukirurgi Sakari Orava meillä ja maailmalla, kirjoittanut Tarja Lappalainen.