Teknologian kehitys on tuonut joukkueurheiluun uusia apuvälineitä. Eri asioiden tilastointi on helpottunut, minkä ansiosta valmentajilla ja pelaajilla on käytössään enemmän dataa kuin koskaan aikaisemmin – ja tulevaisuudessa sitä on vielä enemmän.
Kärjistetysti joukkueurheilusta on helposti löydettävissä kolmen eri koulukunnan valmentajia. On vanhan koulukunnan ihmisiä, jotka antavat piut paut tilastoille ja luottavat vanhan liiton oppeihin. On sellaisia, jotka katsovat tilastoja jonkin verran. Sitten on ihmisiä, jotka katsovat vain tilastoja ja tekevät ratkaisuja niiden perusteella.
Viimeisimmästä kategoriasta tyyppiesimerkki on populäärikulttuurissa esillä ollut baseball-manageri Billy Beane, joka toi lajiinsa Moneyball-ajattelun.
Kärppien liigajoukkueessa tilastojen tuomaa dataa on hyödynnetty jonkin verran, mutta NHL:ssä varsin ristiriitaiseen maineeseen noussutta corsi-tilastoa Oulussa ei ainakaan vielä käytetä.
Corsi on pelkistettynä tilasto, jossa plussataan ja miinustetaan tasakentällisin tapahtuneet laukaukset pelaajittain.
NHL:ssä on tahoja, jotka pitävät corsia ylivertaisena. On jopa joukkueita, joita rakennetaan tuijottamalla corsia.
Kotimaisen liigan nettisivuillakin pidetään yllä kyseistä tilastoa, josta jokainen voi käydä katsomassa, ketkä ovat sen perusteella sarjan parhaita pelaajia.
– Analytiikan pitää olla renki, ei isäntä. Jos sieltä löytää oleellista, siitä voi saada pienen etulyöntiaseman vastustajaan nähden, Kärppien päävalmentaja Mikko Manner kertoo.
Manner aikoo itse syventyä aiheeseen enemmän ensi kesänä. Tällä hetkellä Kärpissä tilastodataa perkaa eniten maalivahtivalmentaja Ari Hilli.
Kärpissä lasketaan perinteisempiä tilastoja ja maalintekotodennäköisyyksiä.
Suomessa on tiedetty jo monta vuotta, että jopa neljä viidestä maalista tehdään niin, että kiekko on ollut lavassa alle 0,7 sekuntia. Tai kuinka siniviivalta ja laitojen läheltä on turha laukoa ilman maskia.
Mutta Manner haluaa muuttaa pelaajiensa ajattelutapaa maalinteossa erityisesti yhdessä asiassa.
– Suomessa on enemmän tilaa ja aikaa kuin NHL:ssä, joten ajattelemme virheellisesti, että on parempi mennä kiekon kanssa lähemmäksi maalia. On parempi laukoa nopeasti kauempaa, kun maalivahti ei ole vielä ehtinyt peittämään koko maalia.
Pohjois-Amerikassa puhutaan niin sanotusta royal roadista, kunniakujasta, joka on kohtisuora kaistale B-pisteiden välistä maalin edustalta siniviivalle asti. Kun sen yli syötetään poikittain ja lauotaan suoraan syötöstä, maalin syntymisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti.
– Suoraan syötöstä -pelaaminen yleistyy vielä enemmän tulevaisuudessa. Jo nyt on nähtävissä, että suurin osa maaleista tulee ohjauksista, tai kun kiekko on pompannut jostain maalin eteen, Manner sanoo.
Jalkapallossa käytetään InStat-järjestelmää
AC Oulua pitkään valmentanut ja täksi kaudeksi Seinäjoelle SJK Akatemian valmentajaksi siirtynyt Rauno Ojanen sanoo olevansa numeroihin uskova mies.
Suomalaiseen jalkapalloon viime vuosina tullut InStat-tilastojärjestelmä on ollut omalta osaltaan mullistamassa lähestymistapaa lajiin.
InStat kerää tiedot muun muassa syötöistä ja niiden suunnista sekä pituuksista, kaksinkamppailuista, pääpalloista, laukauksista, harhautuksista ja pallonhallinnasta. Lisäksi järjestelmästä voi katsoa videoklippeinä esimerkiksi yksittäisen pelaajan syötöt ja joukkueen erikoistilanteet.
– Tarjolla on hirveä määrä dataa. InStat on loputtoman mielenkiintoinen, Ojanen kertoo.
Myöskään jalkapallossa tilastoja tai InStatia ei voi tuijottaa sokeasti. Jos joku pelaaja esimerkiksi syöttää 90-prosenttisesti omille, mutta syötöt ovat pääsääntöisesti viisimetrisiä, se ei kerro totuutta.
Ojanen korostaa, että palvelusta on hyvä hakea vahvistus omille ajatuksille.
– Esimerkiksi yleisesti mietitään, että (David) Ramadingaye on hyvä kaksinkamppailuissa, mutta hän voittaa niistä vain kolmasosan, Ojanen hakee esimerkin parin edelliskauden pelaajastaan.
Ojasen muistissa on yksi tapaus, jolloin analytiikasta oli erityisen paljon apua.
– Olimme viime kesänä Gnistania vastaan 0–2-tappiolla. Vastustaja vaihtoi toppariksi pelaajan, josta en tiennyt mitään. Katsoin InStatista, että hän on huono pääpelaaja. Sanoin (Sasa) Jovovicille, että mene hänen viereensä. Hetkeä myöhemmin peli oli 2–2.
Analytiikka muuttanut koripalloa
Koripallo on laji, jota tilastoanalytiikka on muuttanut todella paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Maailman kovimmassa liigassa NBA:ssa ero on huomattavissa siinä, että joukkueet räiskivät kolmen pisteen heittoja enemmän kuin koskaan aiemmin. Vallankumousta on johtanut Golden State Warriorsin Stephen Curry.
Esimerkiksi Houston Rockets on julkisesti sanonut, että heidän tavoitteenaan on 50 kolmen pisteen heittoa per ottelu.
Onnistunut kolmonen on 50 prosenttia arvokkaampi kuin kaaren sisältä lähtenyt heitto, mutta samalla myös vaikeampi.
Analytiikan ansiosta kuitenkin tiedetään, mitkä heitot ovat parempia kuin toiset. Siksi vain harva heittää enää keskimatkan kakkosia.
– Meidän joukkueen infopaketissa pelaajille painotettiin, että ottakaa korin alta lay-up tai kolmonen. Inhimillisesti pelaajat kuitenkin ajautuivat usein heittämään kakkosia. Keskimatkan kakkonen on cool mutta paska heitto, ONMKY:tä päättyneellä kaudella valmentanut Jussi Eskola kertoo.
Suomen ykkösdivarissa analytiikkaan perustuvaa koripalloa ei nähdä kovin paljon muun muassa siksi, että tilastointi on erittäin puutteellista verrattuna NBA:han.
Tiettyihin perustilastoihin voi luottaa, mutta nekään eivät kerro koko kuvaa.
– Koripallossa on lukematon määrä eri tilastoja, mutta kaikkea sieltä ei näe: skriinejä, irtopallojen voittoja, ja niin edelleen, Eskola kertoo.
Lentopallossa tilastoja on hyödynnetty jo 1970-luvulla
Miesten lentopalloliigan Ettan päävalmentaja Olli Kuoksa oli vannoutunut tilastomies vielä pari kolme kautta sitten.
Hän katsoi tarkasti, mistä vastustajan pelaajat hyökkäsivät mihinkin puolelle kenttää, ja miten torjunnan pitäisi ennakoida lyöntejä. Esimerkiksi joukkueilla on tarkka tieto, mihin kukin passari tykkää jakaa palloa tietyssä rotaatiossa.
Hänellä on edelleenkin tämä tieto olemassa, mutta nyt hän ei kerro sitä pelaajilleen, vaan luottaa heidän havainnointikykyynsä.
Apuna ajattelutavan muutoksessa on ollut havaintomotoriikan asiantuntija Markku Lappalainen.
– Harjoittelumme perustuu havainnointiin. Jos alkaisin kertoa otteluissa pelaajille, mitä heidän pitäisi tehdä, heidän tekemisensä hidastuisi, Kuoksa kertoo.
Lentopallossa tilastointidataa on käytetty jo 1970-luvulta lähtien. 1990-luvulla asioita alettiin merkata tietokoneelle Excel-taulukoihin, mutta vuonna 2007 tullut Datavolley-ohjelma mullisti lajin täysin.
Sen jälkeen – ja edelleen – useat vannovat moneyball-ajatteluun.
– Pääsemme parempaan lopputulokseen blankolla taktiikalla, ja se kehittää pelaajia enemmän.
Nyt maailmalla kehitys on menossa siihen suuntaan, että monipuolisuus ja yllätyksellisyys lisääntyvät. Suomen sarjoissa on kuitenkin muutamia joukkueita, jotka pelaavat Kuoksan mukaan kuin raiteilla.
– Ne on niin helppo pelata pihalle, Kuoksa laukoo.
Ettan pelaamisessa datan rooli korostuu, jos halutaan hakea yksittäisiä pisteitä ottelun sisällä ja pudotuspeleissä.