Kauko Kyyninen ja Mikko Myötämieli tapasivat baarissa Suomen urheilugaalan jälkeen. Kauko ryysti baijerilaista, tummaa vehnäoluttaan ahnaasti ja sadatteli. Mikko hyräili tyytyväisenä mansikkalonkero kädessään.
"Jälleen saatiin hieno urheilija palkittua. Satu Mäkelä-Nummela on reipas perheenäiti ja olympiavoittaja. Oikea valinta vuoden urheilijaksi", Myötämieli iloitsi.
Kyyninen kohotti kulmakarvojaan ja murahti: "Vuoden urheilijaksi valittiin melkein nelikymppinen nainen, jonka urheilumeriitti tuli farkut jalassa ja ase kädessä. Siinä varsinainen esikuva urheileville nuorille."
Mansikkalonkero läikähti osittain lattialle. Niin hämmästynyt oli Myötämieli kaverinsa sanoista. Ei ollut oikein kommentoida kansakunnan sankaria tuolla tavoin. Se nyt vain ei kuulu tapoihin eikä ole muutenkaan sopivaa.
"Ammunta on hieno laji", Myötämieli aloitti.
"Mutta ei ole urheilua", Kyyninen keskeytti.
"Ammunnassa tarvitaan kovaa fyysistä kuntoa. Menepä ampumaradalle pariksi tunniksi. Tiedät seuraavana päivänä urheilleesi, kun lihaksesi ovat kipeinä", Myötämieli melkein suuttui.
"Menepä päiväksi kaivamaan ojaa. Lihakset tulevat kipeiksi, mutta et kai silti väitä kaivamista urheiluksi", Kyyninen napautti.
Myötämieli ei enää tiennyt, kuinka olisi kaveriaan ojentanut. Hävyttömiä väitteitä ja ylimielisiä perusteita. Eikö mikään ollut enää pyhää? Eikö edes kansakunnan kaapin päälle nostettu urheilusankari?
Mutta Kyyninen oli päässyt vasta alkuun. "Kaikkein älyttömintä oli, että Suomen urheilun lähettilääksi valittiin Mika Häkkinen, joka vuosikaudet levitti tupakoinnin ilosanomaa haalareissaan pitkin maailmaa."
"Et voi puhua noin huippu-urheilijasta, kaksinkertaisesta maailmanmestarista, meidän Mikasta", Myötämieli surkutteli vastaan.
Mikään anelu ei auttanut. Kauko Kyyninen jatkoi armotonta julistustaan.
"400 miljoonaa ihmistä katseli tätä miestä kilpailujen jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa, kun hänellä oli tupakkamainokset haalareissaan. Silti ulkoministeri Stubb kehtasi olla ylpeä tästä Suomen tupakoivien urheilijoiden lähettiläästä", Kyyninen latoi ilmeenkään värähtämättä.
"Sykähdyttävimmäksi hetkeksi tämä pieni ja alistunut kansa valitsi salibandymaajoukkueen jatkoaikavoiton Ruotsista. Suuri on katkeruus isoveljeä kohtaan, kun Suomen hienoin hetki on ruotsalaisen tappio, se että ruotsalainen saa yhden kerran turpaansa. Ketään ei oikeasti kiinnosta salibandy kuin työpaikan sählyvuorolla", Kyyninen ilmoitti.
Myötämieli joi lonkeronsa ja poistui kapakasta. Hän ei enää halunnut kuunnella moista epäisänmaallista julkeutta sankareista, jotka urheilevat Suomea maailman kartalle - puhtaasti ja suurella sisulla.
heikki.uusitalo@kaleva.fi