No niin urheiluniilot, väännetäänpä vaihteeksi kättä. Mihin lokeroon ne ravit laitetaankaan, elinkeinopuolelle, viihteeseen, uhkapeleihin vai urheiluun?
Viimeksi mainittua sektoria puoltaa se, että ainakin hevoset juoksevat; toiset kovempaa kuin toiset. Joidenkin hevosten rattailla pärjää hentokätinen kuski, mutta on tapauksia, joissa riskeintäkin miestä viedään. Siis voimailua...?
Varmaa on, että mielipiteitä aiheesta piisaa, kun urheilusivuja aamutuimaan käännellään. Toisilta menevät kahvit ja pullanmurut henkeen hevosenkuvan edessä, toisten kupeissa kahvi ehtii ravijuttuja lukiessa jäähtyä.
Raviurheilua harrastava valistunut nuoriso on saanut epämääräisyydestä tarpeekseen; uusi sukupolvi on sitä mieltä, että on aika profiloitua.
Ravien nuorisotoiminta haluaa aseman opetusministeriön tunnustamana liikunta- tai vähintäänkin nuorisojärjestönä, ja sen myötä osille ministeriön jakamista veikkausvoittovaroista. Potista, jota raviurheilu merkittävällä tavalla kartuttaa.
Keskiviikkona rapian 80 ravinuoren lähetystö kiikutti asiasta kirjallisen vetoomuksen eduskuntaan. Nähtäväksi jää, minkä linjan kansan valitut asiaan ottavat. Nykyisten poliittisten voimasuhteiden aikana kukaties myönteisen.
"Emme ole niinkään pyrkimässä välittömälle rahanjaolle, vaan haemme opetusministeriöltä linjausta tai periaatepäätöstä. Omasta mielestämme ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö toimintamme täytä ainakin nuorisojärjestön kriteerit", sanoo Suomen Hippoksen nuorisosihteeri Anne Laitinen.
Kasvatusta
vastuuseen
Raviurheilun nuorisotoimintaa käynnisteltiin 1990-luvun lopulla ja vuosituhannen vaihteessa maa- ja metsätalousministeriön tuella. Parin viimeisen vuoden ajan ravinuoriso on saanut pienen siivun Suomen Hippoksen budjetista.
Anne Laitisen mukaan nuorisotoiminta on jo näyttänyt kyntensä. Suurimmalla osalla Suomen raviradoista toimii nuorisokerhoja, joissa hevoshommaa harjoitellaan ohjatusti ja turvallisesti. Käytännön toiminta painottuu poniraveihin.
Hippoksen varovaisen arvion mukaan ravien nuorisotoiminnassa on tällä hetkellä mukana noin 1500 lasta ja nuorta. Vapaaehtoisia aikuisia vetäjiä on radoilla noin 60. Pohjoisen raviradoista Oulu, Ylivieska, Kajaani, Tornio ja Rovaniemi ovat saaneet nuorisokerhot pystyyn.
"Toiminta on numeroidenkin perusteella kasvussa. Vuonna 2003 Suomessa ajettiin 175 ponilähtöä, ja kortillisia poniohjastajia on yli 700", Anne Laitinen laskee.
Poniravikouluista
tulisi lisää vauhtia
Nuorisosihteeri ei ole silti täysin tyytyväinen kehitykseen. Hänellä itsellään oli suuremmat suunnitelmat, kun kuusi vuotta sitten toimeen alkoi. Laitisen haaveet pohjautuivat pitkään kokemukseen Ruotsista, missä ravinuorisotoiminta on täysin eri sfääreissä.
"Ruotsissa kaikilla merkittävimmillä radoilla on poniravikoulut, joissa lapset harrastavat raveja samalla periaatteella kuin ratsastuskouluissa käyvät harrastavat ratsastusta. Siellä toimintaa pyörittävät kunta tai kaupunki tai jopa yksityiset", Anne Laitinen kertoo.
Oikeilla ravitalleilla meininki on yleensä enemmän tai vähemmän ammattimaista, ja joka tapauksessa sen luonteista ettei lapsilaumoilla ole käytäville asiaa. Poniravikoulut sen sijaan ovat kuin ravitalleja pienoiskoossa; minihevosten sekaan sopivat pienemmät hoitajatkin.
Suomessa on toistaiseksi toiminut vain yksi poniravikoulu Turussa. Tällä hetkellä siellä on kuitenkin nostettu valjaat vintille odottamaan aikoja parempia.
"Eihän se aivan yksinkertaista ole sellaisen pyörittäminen. Parhaiten se ehkä onnistuisi radoilla, joilla toimii ratsastuskoulu", Laitinen arvelee.