Näiden nuorten miesten päitä ei paljon palele.
Idea syntyi Jyväskylän yössä viime syksynä ja kuulostaa hullulta. Voi se ollakin hullu.
Keskiviikko oli ehtinyt vaihtua jo torstaiksi. Oli se aika vuorokaudesta, jolloin lehdenjakajat kolauttelevat postiluukkuja ja viimeisetkin kapakat sulkevat oviaan.
Idea syntyi siikajokisen Jari Ala-ahon päässä. Syntyi kuulemma hetkessä, ihan yhtäkkiä ja mielijohteesta.
"Pakulla Bakuun. Siinä se oli, projektin nimi. Hullu päähänpisto, mutta hyvä ja iskevä nimi, eikö?" Ala-aho yltyy rehvastelemaan.
Muutamaa tuntia aikaisemmin Ala-aho oli saapunut Helsingistä, jossa hän oli ollut seuraamassa Suomen ja Armenian välistä jalkapallon EM-karsintaottelua. Kilometrien taittuessa tunnelma fanibussissa oli, tottakai, kohonnut kohoamistaan.
Tuntui, että Jyväskylässä jälkipeliä oli suorastaan pakko jatkaa.
"Kukaan ei meinannut ottaa minua oikein todesta. Vai, että pakulla Bakuun jalkapalloa katsomaan, saman pöydän kaverit hymähtelivät", Ala-aho muistaa melko selvästi.
Siikajoen mies oli ihan tosissaan. Ja sen hän päätti naureskelijoille myös todistaa.
Jollekin vanhastaan
tuttua seutua
Jyväskylän huimien päätösten aamuyöstä on kulunut neljä kuukautta. Automatka Kaukasuksen poimuvuoriston taakse Azerbaidzhanin öljyiseen pääkaupunkiin Kaspianmeren rannalle on jo alkanut. Ladan mottori hyrähti käyntiin viime viikonloppuna.
"Ensin olin päähänpistoni kanssa yksin. Sitten lähtijöitä oli pirssin täydeltä, mutta osalla mahtoi lurahtaa housuun ja usko lopahtaa jo suunnitteluvaiheessa", Ala-aho kertaa talven tapahtumia.
Neljän miehen porukka on matkalla päämääräänsä. Oululainen Markus Korkala liittyi Ala-ahon, Mikko Niemelän ja Aaro Ylitalon troikkaan viimeisenä pari viikkoa ennen lähtöä.
Arviolta 9 000 kilometrin reissua varten Ala-aho hommasi pari viikkoa sitten menopelin.
"Ladahan se on, vuosimallia -89 tai sitten -90. Se varmaan tuntee olonsa matkalla meitä muita hieman kotoisammaksi, luulisin."
Samalla Ala-aho taputtelee hellästi hankintansa konepeltiä.
"Tämä kyllä reissun kestää", hän sanoo melkein ylpeänä ikään kuin vahvistaakseen ilmassa kenties leijuvia pahoja epäilyksiä.
Matkalle ilman
tarkkaa aikataulua
Lada siis kestää ja voi hyvin. Mutta entäs miehet?
Lähes kuukauden kestävä matka on vasta alussaan. "Hyppy tuntemattomaan", kuten Markus Korkala asian ilmaisee.
"Olemme tutkineet asioita, penkoneet tietoja netistä ja jutelleet paljon sellaisten kavereiden kanssa, jotka ovat tehneet samanlaisia reissuja. Olemme varautuneet kaikenlaiseen, ja porukassa erittäin hyvä henki", Ala-aho selvittää. "Tietenkin eteen voi tulla sellaista, mitä emme ole osanneet ottaa huomioon."
Täsmällisen tarkkaa aikataulua he eivät ole laatineet. Päätavoite on kuitenkin selvä: Suomi pelaa Bakussa keskiviikkona 28. maaliskuuta EM-karsintaottelun, ja Ala-aho istuu silloin kavereineen Bakhramovin stadionin betonisilla lehtereillä, heiluttaa Suomen sinivalkoista lippua ja huutaa lujaa.
"Lappeenrannan kautta Pietariin asti, sieltä seuraavana Moskovan liepeille, sitten Ukrainan puolelle Kiovaan ja edelleen Odessaan", Ala-aho kertaa reittiä.
Jotakin kautta
joskus takaisin
Ala-aho on ynnäillyt, että alkurykäisyn jälkeen keskimääräinen matkavauhti asettuu "jonnekin 400 kilometriä päivässä kieppeille".
"Pelivaraa pitää olla, koska melkeinpä mitä tahansa voi sattua. Olemme kyllä kuulleet melkoisia tarinoita väijytyksistä, maantierosvoista, epämääräisistä miliiseistä ja vaikka mistä."
Yksi hieman epäselvä kohta suunnitelmissa on Venäjän ja Georgian rajan ylitys.
"Se ei taida onnistua, koska raja on tietojemme mukaan suljettu. Meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko jatkamme Odessasta lautalla Batumin seutuville tai kierrämme Mustanmeren lännestä Romanian, Bulgarian ja Turkin kautta", Ala-aho piirtää kartalle porukan suunnitelmia.
Jos menomatkan tarkat suunnitelmat puuttuvat, on kotiin paluun ajankohta ja paluureitti kokonaisuudessaan vieläkin enemmän hämärän peitossa.
"No se nyt on vielä ihan inspiraatiossa", Ala-aho ilmaisee asian.
"Tulemme joskus takaisin. Ja ehkä kokonaan eri reittiä. Niinhän sitä sanotaan, että matkailu avartaa."
