Anselmi Nurmela yllätti helmikuussa monet kotimaisen jalkapallon seuraajat siirtymällä tallinnalaisen FC Floran miehistöön. Miehelle itselleen se oli hyppy tuntemattomaan, sillä hän ei ollut käynyt koskaan Tallinnassa ennen helmikuista muuttoaan.
Nyt Nurmela on jo ehtinyt sopeutua uuteen kotikaupunkiinsa: asunto löytyi Lillekülan stadionin ja ydinkeskustan puolivälistä, ja paikallinen kielikin on jo kohtalaisesti hallussa.
– Osaan perussanoja ja ymmärrän jo aika hyvin, mutta omaa puhetta ei vielä paljon tule.
Nurmela kertoo päässeensä hienosti sisälle Floran samanhenkiseen ja -ikäiseen joukkueeseen, vaikka onkin kohdannut pelihommien suhteen hieman vastoinkäymisiä. Nurmelan alkukautta on jarruttanut toisella sarjakierroksella tullut etureisivamma, jonka vuoksi hän huilasi nelisen viikkoa. Paluun jälkeen peliaika on ollut tiukassa.
– Pelipaikastani on kova kilpailu, sillä kapteenimme pelaa juuri sitä paikkaa. Valmentaja on sanonut olevansa tyytyväinen pelityyliini sekä työntekooni ja vakuuttanut, että tästä tulee vielä hyvä kausi, Nurmela kertoo.
Viron sarja on tunnetusti hyvin epätasainen, joten mestaruustaistelu käydään joka vuosi superjoukkueiksi kutsuttujen Floran, Levadian ja Nõmme Kaljun kesken. Alkukausi ei ole floralaisittain mennyt aivan nappiin, sillä seura on keskinäisissä peleissä joutunut tyytymään kahteen tappioon ja tasapeliin.
– Muut pelit olemmekin voittaneet, joten olemme sarjassa kolmantena. Tavoitteenamme on toinen peräkkäinen mestaruus, ja siihen nähden olemme ihan hyvällä iskuetäisyydellä, 21-vuotias laitapuolustaja miettii.
Nurmelan mukaan Viron kärkikolmikko menestyisi Suomen liigassakin, kun taas häntäpään joukkueet ovat Ykkösen tasoa. Kovimmissa taistoissa Flora on profiloitunut vastahyökkäysjoukkueeksi.
– Pudotamme ryhmäämme tahallaan hieman alemmaksi, vaikka pystyisimme prässäämään ylhäältä. Näin saamme tilaa erittäin nopeille hyökkääjillemme.
Seuraan ja virolaisfutikseen yleisestikin on vuosien saatossa istutettu hollantilaisvaikutteita A-maajoukkuettakin valmentaneiden Arno Pijpersin ja Jelle Goesin johdolla. Mika Nurmelan Emmen-vuosina nimenomaan Hollannissa päivänvalon nähnyt Anselmi näkee nyky-Florassakin kaikuja synnyinmaastaan.
– Ainakin Flora-kulttuurissa Hollannin vaikutuksen huomaa selvästi. Valmentajamme Jürgen Henn oli viime vuonna Pijpersin kakkosena ja hän on jatkanut hollantilaisen opein. Pelaamme paljon pienpelejä ja pyrimme otteluissa pallonhallintaan, johon meillä riittääkin taitoa.
30-vuotias Henn saa Nurmelalta kiitosta.
– Hän on pelaajaläheinen ja taktisesti taitava valmentaja, joka osaa viestittää asiansa pelaajilleen.
Valmennuskielenä on viro, mutta epäselviksi jäävät asiat tulkataan englanniksi. Joskus Nurmela pääsee käyttämään myös äidinkieltään Seinäjoella pelanneen kapteenin Gert Kamsin kanssa.
Suuret tasoerot näkyvät Virossa myös kentän ulkopuolisissa puitteissa, jotka ovat kärkijoukkueiden osalta erinomaisella tasolla.
– Olemme nyt päässeet jo pelaamaan upealle kotistadionillemme A Le Coq Arenalle, joka on muuten vastaavanlainen kuin Helsingin areena, mutta luonnonurmella. Stadionia on remontoitu, koska siellä pelataan syksyllä Euroopan Super Cupin finaali.
Viron pääsarjan yleisömäärät kuulostavat pieniltä jopa suomalaiseen korvaan.
– Jotakin heikompaa joukkuetta vastaan pelissä saattaa olla vain 300–400 katsojaa, mutta Levadiaa ja Nõmmeä vastaan voi olla tuhansiakin katsojia. Täällä kaikki pelit näytetään ilmaisena joko television tai internetin kautta, mikä saattaa vaikuttaa katsojalukuihin.
FC Florassa on nähty lukuisia suomalaispelaajia Jonatan Johanssonin vuoden 1997 yllätyssiirron jälkeen. Nurmela kokeekin olevansa osa suomalaista jatkumoa seurassa.
– Heillä on ollut hyviä kokemuksia suomalaispelaajista. Viimeisimpänä täällä oli Sakari Tukiainen, jonka kanssa pelasin viime kauden RoPS:ssa.
Johansson siirtyi Florasta Glasgow Rangersiin ja Juha Hakola myöhemmin Hollannin liigan Heraclesiin. Myös Nurmela toivoo tallinnalaisseurasta ponnahduslautaa uralleen.
– Täältä siirtyy paljon pelaajia eteenpäin, joten uskon tämän olevan nyt hyvä paikka kehittyä. Haluan tietenkin itsekin vielä isompiin ympyröihin, mutta sitä ennen pitää pelata täällä tosi hyvin.
Nuorukaisen lähitulevaisuuden tavoitteet ovat harvinaisen selvät.
– Pitää päästä pelaamaan paljon säännöllisemmin, joten avauspaikka on ensimmäinen tavoitteeni. Siinä onnistumisesta riippuvat sitten jatkotavoitteeni.
Kentän ulkopuolella toisen polven oululaisammattilainen viihtyy Suomenlahden eteläpuolella erinomaisesti.
– Tallinna on upea kaupunki, jossa on paljon turisteja. Suomea kuulee joka paikassa, joten koti-ikävä ei pääse iskemään.
Anselmi Nurmelan edustama FC Flora jatkoi kärkikaksikon jahtaamista äitienpäivän aattona helteisessä Pärnussa.
Auringonpalvojista täyttyneen rantahietikon viereisellä Rannastaadionilla nähtiin, että Viron liiga on todellakin epätasainen sarja: kolme pistettä lähti Pärnu Vapruksen kotipyhätöstä Tallinnaan lukemin 1–8.
Oululaispuolustaja joutui kuluttamaan penkkiä koko ottelun, mutta päävalmentaja Jürgen Henn suitsutti suojattiaan Kalevalle.
– Anselmi on aktiivinen ja hyökkäysorientoitunut pelaaja eli juuri sellainen, kuin FC Florassa pelaavan kuuluu ollakin. Hän on suomalaiseen tapaan erittäin aggressiivinen, mistä minä pidän, Henn kehuu.
Viime aikojen vähäisestä peliajasta ei tarvitse valmentajan mukaan olla huolissaan.
– Hän on tärkeä pelaaja joukkueellemme ja pitkän kauden mittaan tarvitsemme häntä paljon, luotsi uskoo.
Selvästi heikompaa vastustajaa vastaan Floran pyrkimys pallonhallintaan oli silmiinpistävää. Pallo liikkui maata pitkin, nopealla lyhytsyöttöpelillä omille niin varmasti, että vastustaja oli usein minuutinkin koskematta palloon.
Seinäjoelta tutun Gert Kamsin ohella suomalaisittain kiinnostavia pelaajia olivat maalivahtilegenda Mart Poomin keskikentällä pelannut Markus-poika sekä kotijoukkuetta valmentava entinen FC Lahden hyökkääjä Indrek Zelinski. Moni Floran pelaaja on helppo myös kuvitella Suomen liigaan tai vieläkin kovempaan sarjaan, ”Mozartiksi” nimitetty georgialaistaituri Zakaria Beglarishvili etunenässä.
