Suomalaisesta saattaa tuntua, että vakava suhtautuminen urheiluun on aina ollut osa kansallisluonnettamme. Tosi asiassa ilmiö syntyi vasta 1900-luvulla.
Vielä 1800-luvulla esimerkiksi pikajuoksu - eli pinkominen - miellettiin temppuiluksi, jota oli tapana maustaa mitä erilaisimmin älyttömyyksin.
Suomessa esimerkiksi yleisurheilun ja mieshiihdon menestys on nykyisin lievästi ilmaisten vaatimatonta. Voisikin olla syytä pohtia, kannattaako näissä lajeissa panostaa uudelleen viihdyttävyyteen.
Vinkkejä siitä, miten tuon voisi tehdä, saa Sven Hirnin tuoreesta kirjasta nimeltä Kaunotar ja hirviöitä (Yliopistopaino Kustannus). Ansiokas opus esittelee kotimaan - ja vähän ulkomaidenkin - kulttuurihistorian kummallisuuksia.
Moni pinkoja piti aikoinaan juoksussa kädessään kellon ohella - ruoskaa. Liekö sillä ollut määrä häätää pois alta yleisöä, jos katsojat tukkivat reitin?
Luovaa otetta ilmensi niin ikään se, että moni kilpailija lisäksi esitykseen yksivakaisen ravaamisen oheen juoksua takaperin tai ristiin rastiin.