"Haloo", Euroopan viidenneksi nopein pikajuoksija Markus Pöyhönen pihisee ja köhisee.
Pöyhösen oli tarkoitus matkustaa keskiviikkona Helsingistä Ouluun lasten lajikarnevaaleille, mutta lapset joutuvat odottamaan idolinsa näkemistä. Sairaus kaatoi pikajuoksijan nopeasti vuoteen omaksi. Aluksi Pöyhönen oli ainoastaan tuntenut polvitaipeessaan pientä jäykkyyttä.
"Nukuin yön ja aamulla kaikki lihakset olivat kipeinä. Olo oli kuumeinen ja aivan kuin kurkussa olisi ollut jokin patti. Eilen illalla oli 38,3 astetta kuumetta", Pöyhönen kuvailee.
Helsinkälaisnuori olettaa tietävänsä, missä sairauden sylttytehdas on.
"Olin Kanariansaarilla - periaatteessa lomareissulla, mutta pitihän siellä kuitenkin urheilla", Pöyhönen naurahtaa.
Pöyhösen harjoituskausi on alkanut juuri syys- lokakuun taitteessa. Juoksijan valmentaja Atte Pettinen ei näe painajaisia suojattinsa sairauden vuoksi, mutta myöntää olevansa joskus ylivarovainen.
"Nyt on lokakuu. Vaikka harjoittelun suhteen ei ole mitään valtavaa kiirettä, niin jo maaliskuussa MM-hallikisoissa on kovat panokset pelissä. Kaikkihan varmasti näkivät EM-kisoissa, kuinka kova Markus oli 60 metrillä", valmentaja Pettinen toteaa.
Itseluottamus
haihtuu pois
400 metrin aitojen Suomen ennätysmies Janne Mäkelä tietää, millainen urheilijasta tulee, kun hän sairastuu.
"Urheilija vajoaa aivan lapsen tasolle. Hän menee sängyn pohjalle makaamaan ja haluaa, että häntä passataan. Sairastuessa tuntuu, että se vaikuttaa aivan koko elämään", Oulun Pyrinnön aitajuoksija nauraa.
Sairastuminen on urheilijalle isompi asia kuin tavalliselle kadunmiehelle, joka on joskus vain tyytyväinen parista ylimääräisestä rokulipäivästä. Urheilijalla tekemättä jättämiset tuovat huolen puseroon, koska kukaan muu ei voi korvata hänen työtänsä. Vajaan viikonkin harjoittelutauko sotkee systeemit.
Mäkelä myöntää, että urheilija liioittelee helposti oman sairautensa vakavuuden. Pääkoppa alkaa natista, kun elimistö ei toimi ja harjoituksia jää väliin.
"Varmaankin 50 prosenttia on henkistä ja 50 prosenttia todellista pelkoa kunnon tippumisesta. Lähinnä sairaus vaikuttaa itseluottamukseen: on henkisesti kova paikka, kun usko loppuu sairauden takia. Ja tottakai itseluottamuksen puute heikentää tuloksia", Mäkelä kertoo oravanpyörästä.
Pöyhösen valmentaja Pettinen on huomannut saman asian.
"EM-hallikisoissa Markuksella meni vatsataudin takia ensimmäisen kerran täysin sormi suuhun. Mies, jolla on valtava itseluottamus, olikin yhtäkkiä täysin eri ihminen - täysin kanissa. Yritin tsempauttaa häntä, mutta suoraan sanoen se oli todella vaikeaa. Sen sijaan Münchenin EM-kisoissa ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään muuta kuin antaa miehen juosta", Pettinen hymähtää.
Suomalaisella
perusluonteella
Urheilija on parhaimmillaan viimeisen päälle viritetty kone. Kun vastustuskyky laskee kovan suorituksen jälkeen, niin sairastumisen vaara on olemassa. Itsensä lämpimänä pitäminen ehkäisee monta turhaa sairautta. Mäkelällä on lisäksi vanhan kansan konstit.
"Uskon itsensä karaisemiseen talvella. Vastustuskyky paranee, kun on tarpeeksi ulkoilmassa", Mäkelä huomauttaa.
Mäkelän seurakaveri, lyhyempien aitojen juoksija Marko Ritola toteaa, että huippu-urheilijat ovat usein liian malttamattomia sairauksien suhteen.
"Suomalaisilla on sellainen perusluonne, että lähdetään kokeilemaan, kun ei ole viime aikoina sattunut. Pitäisi pysyä pehkuissa, mutta sairauden pitkittyessä tulee pakottava tarve harjoittelemiseen", Ritola miettii liikkujan päänsisäistä maailmaa.
Pettisen mukaan sairauksissa tai loukkaantumisissa voi hyvällä tuurilla itää onnistumisenkin siemen.
"Minulta on usein kysytty, miten Markus pääsi noin nopeasti tämän kesän tasoisiin tuloksiin. Ilman loukkaantumisia hän ei olisi tehnyt niitä juttuja, mitä hän teki: paransi keskikehon ja jalkojen voimaominaisuuksia. Toisen selkäkivun aikaan hän ei tehnyt kuin kolme harjoitusta parin viikon aikana, ja voitti 22-vuotiaiden SM-kisat ennätysajalla. Opimme, että välillä voi levätäkin."