Kiinalaiset naiset hallitsivat suvereenisti kansainvälistä uintia 1990-luvun alussa. Mutta ennen kuin vuosituhat ehti vaihtua, uimareiden maine ehti ryvetä lukuisissa dopingskandaaleissa.
Mustin vuosista oli 1994, jolloin Aasian kisoissa kiinalaisten uimareiden voittamista 23 mitalista yhdeksän mitätöitiin, koska seitsemän urheilijaa kärähti dopingista.
Vuonna 1998 Australian MM-kisoissa kärähti puolestaan neljä uimaria. Lisäksi yksi uimari ja tämän valmentaja jäivät kiinni hormoonien salakuljetuksesta Sydneyn lentokentällä.
Ulkomaiset uintiasiantuntijat syyttivätkin 1990-luvun lopulla Kiinan uintia järjestelmällisestä dopingista, käryjen huimasta määrästä sekä hämmästyttävistä huipputuloksista johtuen. Eikä aiheetta.
Vuoden 1998 Perthin kisat olivat samat, joissa Wu Yanyan voitti kultaa 200 metrin sekauinnilla ajalla 2.10,88. Perthin jälkeen Yanyanin ajat tippuivat merkittävästi. Vuoden lopulla hän voitti kuitenkin vielä kultaa Aasian kisoissa 200 metrin sekauinnissa ajalla 2.15,12. Yanyanin suoritus koheni kuitenkin Kiinan mestaruuskisoissa, Jinanissa toukokuussa 2000, jolloin hän voitti 200 metrin sekauinnin ajalla 2.14,02.
Yllättävä menestys nosti kuitenkin doping-epäilyn. Testin tulos oli positiivinen.
Pian tämän jälkeen Kiina aloitti urheilumaineensa parantamisen antidoping-iskuilla, mielessään vuoden 2008 olympiaisännyyshakemus.
Kiinalaisessa Caijing -lehdessä oli taanoin haastateltu uintivalmentaja Wang Caita, joka on Wu Yanyanin entisen valmentajan pitkäaikainen ystävä. Wang puhuu sekä Yanyanin tapauksesta, että dopingista yleensä. Haastattelussa hän antaa ymmärtää, että Kiinassa urheilija ei välttämättä ole se jota tulee syyttää, jos hän jää kiinni dopingista.
"Doping-tapauksissa urheilijat ovat teon suorittajia, mutta myös uhreja. Rangaistus, jonka he saavat, ei ole oikeudenmukainen. He eivät ole kykeneväisiä (taloudellisesti ja tiedollisesti) hankkimaan doping-aineita, he ovat täysin passiivisia, tai jopa täysin ilman valtaa... Kiinalaiset urheilijat ovat valtion kasvattamia lapsuudesta asti... Ei voisi olla selkeämpää, missä menee velvollisuuden raja. Tästä huolimatta, kun ongelma repeää, urheilija ja valmentaja ovat ne, joita rangaistaan. Kun taas rahottajat, suunnittelijat, huumeiden myyjät ja välittäjät katoavat, jälkiä jättämättä."
Kun haastattelu tuli julki, monet sisäpiiriläiset kiittelivät Wang Caita todeten, että "hän on sanonut jotain, mitä muilla ihmisillä ei ole ollut rohkeutta sanoa".