Oulun Pakkahuoneenkadulle kerääntyy katseita kääntävä, pomppiva ja hyppivä kymmenhenkinen porukka. Moni voisi luulla, että kyseessä on kuriton poikalauma, mutta se ei päde tähän joukkoon.
Poikia yhdistää intohimo harrastukseen nimeltä parkour, joka merkitsee heille muutakin kuin pelkkää urheilua. Siinä tehdään liikkumisesta taidetta ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Talvella taitoja hiotaan sisätiloissa, mutta kesällä harjoitusratana toimii koko kaupunki.
"Tarkoitus on päästä pisteestä a pisteeseen b pysähtymättömän ja sulavan liikkeen avulla. Esteet ylitetään ja ohitetaan erilaisten temppujen avulla", Paavo Anttila, 18, selittää.
Tärkeää lajissa on ketteryys ja nopeus. "Mahtavaa on nähdä ympäristö lapsen silmin. Kaupungin kaiteita, tankoja, penkkejä ja erilaisia betonirakenteita parkouraaja ei näe esteenä, jotka kiertää, vaan miettii millä tempulla ne voisi ylittää", Juuso Ahlroos lisää.
Laji tarjoaa harrastajalleen paljon muutakin kuin liikuntaa: videoiden tekoa, yhdessäoloa ja mielekästä puuhaa.
Samuel Bazkurt, 14, on isommalla porukalla liikkeellä ensimmäistä kertaa. "Parkour tarkoittaa kaikkea mahdollista hauskaa ja uusia kavereita." Puoli vuotta lajin parissa on kohentanut myös hänen kuntoaan.
"Parasta on kun näkee miten itse kehittyy. Yhtäkkiä pääsee saavuttamattomalta tuntuneelle katolle tai hallitsematon temppu onnistuu. Tunnetta on vaikea selittää", Ahlroos ja Anttila toteavat yhteen ääneen.
Harrastus on vienyt myös lajin nuorimmat mukanaan. Matias Simojoen, 11, mielestä parkouraamista on hauska harrastaa, hyppiä nokkelasti esteiden yli. Hän myöntääkin jääneensä lajin vangiksi.
Vaasalainen Oskar Tuominen, 10, on tutustunut lajiin vasta parin päivän ajan sukulaisvierailullaan. "Hienoa oppia uusia temppuja suuressa porukassa", hän kiteyttää kokemustaan.
Joonas Koivula, 11, on viihtynyt lajin parissa jo puolisen vuotta. Hänen mielestään uusien liikkeiden oppiminen ja harjoittaminen ovat hauska tapa liikkua paikasta toiseen.
Isommat pojat katsovat pienimpien perään. "Tarkoitus on tehdä temppuja omien taitojen mukaan. Haaverin sattuessa putsataan ja lyödään laastaria päälle" Anttila rauhoittelee.
Loikat, kiepit, esteiden ylitykset ja alitukset ovat hurjaa katseltavaa sivusta seuraavalle, vaikka harvemmin mitään haavaa suurempaa tapahtuu. "Ei kannata aloittaa vaikeimmista tempuista tai antaa kavereiden yllyttää. Jokainen tekee liikkeitä oman kuntonsa ja kehonsa mukaan", Anttila neuvoo.
Kaupungin rakennuksista Lääninhallitus, Oulun puhelin ja Oulun yliopiston varhaiskasvatuskeskus tarjoavat harrastajien mukaan parhaimmat paikat parkouraamiseen.
Kirjaimellisesti seinillä kiipeilevät kaverukset herättävät ohikulkijoiden kiinnostuksen. Vartijoille he alkavat olla jo tuttuja, mutta muuten laji on vielä oululaisille tuntematon.
"Monet kyselevät, mitä me teemme. Selittäminen ja lajista kertominen hälventävät ennakkoluuloja. Yksityiset pihat ja rakennusten katot jätetään rauhaan. Tarkoitus ei ole hajottaa tai sotkea", Anttila ja Ahlroos painottavat.