"Olihan se aikamoinen yllätys. Minulla ei ollut hajuakaan tästä prosessista", kuvailee taiteilija Hannu Karjalainen, 30, tunnelmiaan, kun Tampereen taidemuseosta soitettiin keväällä ja kerrottiin hänen valinnastaan vuoden 2009 vuoden nuoreksi taiteilijaksi.
"Että joku on oikeasti edes nähnyt minun teoksiani."
Taustalla pyörivät vaikuttavat videoteokset todistavat taiteilijan vaatimattomuudesta. Hänen hiljaiset kuvansa ovat eriskummallisen puoleensavetäviä, lähes runollisia ja maalauksellisia, vaikka ne ovatkin liikkuvaa kuvaa.
Juuri ne pysäyttivät myös valinnasta vastaavan raadin, kun se seuloi kymmenistä ja taas kymmenistä ehdokkaista historian 25:ttä vuoden nuorta taiteilijaa.
Valittu on alle 35-vuotias suomalainen kuvataiteilija, jolla on olemassa jo kansallisia ja kansainvälisiä näyttöjä tai ainakin riittävä kansainvälinen potentiaali, perusteli asiantuntijaraatia vetävä Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju. Hänen täytyy myös pystyä täyttämään kaksi kerrosta taidemuseosta omilla töillään.
"Nuorelle taiteilijalle on erittäin inspiroivaa ruveta tekemään uusia töitä ja miettimään näyttelyä", Karjalainen kehui keskiviikon julkistamistilaisuudessa.
Kolmas mies
Haapavedellä syntynyt Hannu Karjalainen on kovassa seurassa, sillä vuodesta 1984 jaettu tunnustus on osunut moneen sittemmin eturiviin nousseeseen tekijään. Listalta löytyvät Kristian Krokfors, Radoslaw Gryta, Mari Rantanen, Eija-Liisa Ahtiala, nykyisin raadissa istuva Osmo Rauhala, Susanne Gottberg, Nanna Susi ja Heta Kuchka.
Karjalainen on vasta kolmas pohjoispohjalainen Oulussa asuvan Esko Männikön (1995) ja pudasjärveläislähtöisen Janne Räisäsen (1999) jälkeen.
Ajan ja keston käsite
Nykyisin Strasbourgissa asuva taiteen maisteri Hannu Karjalainen on kertonut uskaltaneensa heittäytyä kokopäiväiseksi taiteilijaksi vasta kun hän sai pari vuotta sitten Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan maakuntarahaston apurahan. Sitä ennen hän työskenteli valokuvaajana muun muassa Kiasmassa.
"Mielestäni videot edustavat hyvin viime vuosien työskentelyä. Lähtökohtana minulla on usein ollut esimerkiksi muotokuvan formaatti", Karjalainen pohtii teostensa edessä. "Pyrin tuomaan siihen muita ulottuvuuksia kuin muotokuva."
Töiden mallien etsiminen teettää joskus töitä. Sinipaitaisen miehen hän löysi pitkän etsinnän jälkeen Englannista.
"Joskus joku teos lähtee kokonaan siitä, että teos pohjaa ihmiseen, joka on sopiva malliksi."
Vaikka Karjalaisella on nimenomaan valokuvaajan koulutus, klassinen maalaustaide on hänelle ollut aina tärkeää ja inspiroi häntä. Se näkyy myös töissä.
Hannu Karjalainen kertoo, ettei hänen perheessään taide ollut erityisemmin esillä, vaikka suhtautuminen oli sinänsä myönteistä. Kenestäkään muusta ei tullut taiteilijaa.
"Aika varhain, varmaan jo yläasteiässä. Sitä ennenkin halusin tehdä jotain luovaa työtä, vaikka musiikkia", Karjalainen muistelee omaa kiinnostustaan taiteeseen. "Ensimmäisen kamerani sain 15-vuotiaana. Sitten uravalinta oli aika selvä."
Videotaide alkoi kiinnostaa opiskeluaikana. Karjalainen on kuvannut henkilöitä, mutta pohdiskelee kuviensa kautta inhimillisyyden tilaa.
"Minua alkoi kiinnostaa soveltaa still-valokuvien ajan ja keston käsitettä. Siitä se sitten lähti ja vei mukanaan."