Hämmästys mahtoi olla suuri, kun tähtitieteilijät saivat elokuussa katsottavakseen tuoreita kuvia Uranuksen renkaista. Renkaat eivät nimittäin olleetkaan samanlaiset kuin Voyager 2 -luotaimen vuonna 1986 ikuistamissa kuvissa.
Eroavaisuuden syy ei ollut vanhoissa tai uusissakaan otoksissa, vaan Uranuksen renkaat ovat todellakin muuttuneet huomattavasti. Siellä, missä Voyager 2 kuvasi vuonna 1986 zeta-nimisen renkaan, ei nyt ole mitään.
Sen sijaan muutama tuhat kilometriä kauempana planeetasta on nyt rengas, jota ei näy 21 vuoden takaisissa kuvissa.
Se on paikaltaan siirtynyt zeta-rengas tai kokonaan uusi muodostuma.
Tutkijoille tulokset kertovat rengasjärjestelmän olevan luultua dynaamisempi.
Uranuksen renkaat kuvattiin täsmälleen kohtisuorassa Maapalloon nähden, mikä on harvinainen tilaisuus. Maa kulkee Uranuksen renkaiden tason yli kerran 42 vuodessa, joten seuraava tilaisuus tulee vuonna 2049.
Renkaat löydettiin vasta vuonna 1977, joten kuvausmahdollisuus oli nyt ensimmäinen laatuaan.
Kuvauksia tehtiin muun muassa Euroopan eteläisen observatorion Chilessä sijaitsevalla VLT-teleskoopilla sekä Hubble-avaruusteleskoopilla. Havainnointiin osallistuttiin myös Keckin observatoriossa Havaijilla sekä Kaliforniassa Palomarin observatoriossa.
Tulokset julkaistiin Science-lehdessä elokuun lopulla.
Observatorioiden yhteistyötä koordinoinut professori Imke de Pater Kalifornian yliopistosta ei pidä rengasjärjestelmän muuttumista kovinkaan yllättävänä.
Imke de Pater muistuttaa, että hienojakoisesta pölystä ja pienistä kivistä koostuviin renkaisiin kohdistuu monia voimia, joten ei ole tavatonta, että renkaiden järjestys vaihtelee.
Painovoiman lisäksi renkaisiin vaikuttavat muun muassa auringon säteily ja planeetan magneettikenttä. Yllättävää Uranuksen havainnossa on kuitenkin muutoksen nopeus.
Aurinkokuntamme planeetoista kaikilla neljällä jättiläisplaneetalla on renkaat. Uranuksen lisäksi siis myös Jupiterilla, Saturnuksella ja Neptunuksella.
Neptunuksen renkaat löysi Voyager 2 vasta vuonna 1989.
Uranus eroaa muista suurista planeetoista, sillä sen akseli on kallistunut lähes suoraan kulmaan ratatasoa vasten.
Uranus kiertää Aurinkoa siis kyljellään.
Renkaita Uranuksen ympärillä on kolmetoista, ja niiden paksuus on satakunta metriä.
Maan ja Uranuksen ratatason ja ratanopeuden eroavaisuuksien ansiosta renkaiden tason ylityksiä tapahtuu useita kertoja vajaan vuoden sisällä. Tällä erää viimeinen havaintomahdollisuus on 20. helmikuuta.
Lisäksi joulukuusta helmikuulle on paras jakso saada havaintoja normaalisti heikommin näkyvistä renkaista.
Näitä aiotaan tutkia sekä useissa observatorioissa että avaruusteleskooppi Hubblella.
Havainnot planeetan renkaiden nopeista muutoksista vaikuttivat myös tähtitieteilijöiden suhtautumiseen tutkimuskohteeseensa.
"Meillä oli tapana ajatella, että renkaiden tutkiminen oli kuin geologiaa. Nyt olemme oppineet, että se on paremminkin kuin sään tutkimista", Imke de Pater vertasi New Scientist -lehdessä.