Hallitus antoi poliittisen siunauksensa Talvivaaran uraanihankkeelle. Uraani on otettava talteen taiten ja varottava, ettei ympäristöä kuormiteta enää lisää.
Hallitus näytti torstaina vihreää valoa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran nikkelikaivoksen uraanihankkeelle. Ennen kuin uraania voidaan ottaa talteen, kaivosyhtiön täytyy saada vielä ympäristö- ja kemikaaliluvat sekä käynnistämislupa Säteilyturvakeskukselta.
Päätöksen kiistanalaisuudesta kertoo se, että hallitus teki päätöksensä äänin 11–6.
Ei ole epäilystäkään, etteikö Talvivaara saa tarvittavia lisälupia, sillä kaivostoiminnan sivutuotteena syntyvän uraanin talteenottoa pidetään ympäristön kannalta jopa parempana ratkaisuna kuin että se jätettäisiin kaivosalueen kipsisakka-altaisiin.
Talvivaaran maine ympäristönsuojelukysymyksissä on tahriintunut pahoin, joten todennäköisesti sen edesottamuksia seurataan uraaniluvan myötä aikaisempaa tarkemman sihdin läpi.
Uraanilupa velvoittaa kaivosyhtiötä toimimaan vastuullisemmin kuin se on toiminut tähän mennessä. Uraanin talteenotto lisää kemikaalien käyttöä, ja niiden kanssa Talvivaaralla on ollut ylipääsemättömiä ongelmia. Lähialueen vedet ovat kärsineet kaivoksen toiminnasta paljon enemmän kuin ennakkoon annettiin ymmärtää.
Talvivaara on joutunut huonoon valoon laiminlyötyään ympäristövelvoitteita ja pilattuaan lähialueen vesistöjä.
Kaivosyhtiöllä ei ole muutenkaan mennyt kovin hyvin. Uuden kaivoksen tuotannon nostamisessa täyteen tehoon on ollut vaikeuksia, ja kaivosyhtiön osakkeen kurssi on pudonnut rajusti vuoden aikana.
Kainuulle ja Sotkamon kunnalle Talvivaara on kuitenkin merkittävä sampo, joka tuo työtä ja verotuloja.
Uraanin talteenotto vahvistaa yrityksen asemaa ja tarjoaa kymmeniä uusia työpaikkoja. Investointinakin talteenottolaitos on mittava: se maksaa 31,5 miljoonaa euroa.
Uraania syntyy muun kaivostoiminnan sivutuotteena. Nykyään se joko kulkee nikkelin mukana muihin tuotantolaitoksiin tai päätyy kaivosalueen kipsisakka-altaaseen. Talteenoton myötä uraanin osuus kipsisakka-altaassa putoaa kymmenykseen nykyisestä määrästä.
Talvivaaran arvioidaan tuottavan uraaniperoksidia 300–500 tonnia vuodessa. Näin siitä tulee Euroopan suurin uraanintuottaja. Uraani myydään kanadalaiselle yritykselle, joka valmistaa siitä ydinvoimaloiden polttoainetta.
Vaikka Talvivaaran uraani ei koskaan palaisikaan suomalaisten ydinvoimaloiden polttoaineeksi, siitä saadaan kuitenkin tärkeä vientituote muiden kaivannaistuotteiden rinnalle.
Merkillepantavaa on Talvivaara-päätöksen ajoitus. Hallitus antoi poliittisen hyväksymisensä uraanihankkeelle samana päivänä, kun koko kansa seurasi herkeämättä presidentin vaihtumisseremonioita.
Kuinka ollakaan, myös puolustusministeriö valitsi samaisen päivän valtuuttaessaan Puolustusvoimat hankkimaan lähes 180 miljoonan euron edestä pitkän kantaman ohjuksia Horneteihin.
Kun asiat ovat suuria tunteita herättäviä, ajoituksellakin on oma merkityksensä.