Suunnitelma uraanin talteenotosta Talvivaarassa hätkähdytti sotkamolaisia. Toiminnan vaikutukset ympäristöön pitää selvittää kunnolla. Tosiasia on sekin, että jos halutaan ydinsähköä, tarvitaan uraania.
Päättyvän viikon kainuulaisiin uutispommeihin kuului Sotkamossa toimivan Talvivaara-yhtiön ilmoitus. Yhtiö kertoi halustaan aloittaa muiden metallien sivutuotteena kaivoksesta saatavan uraanin talteenotto.
Tämänhetkisessä prosessissa uraani päätyy yhtiön mukaan erittäin alhaisina pitoisuuksina prosessisakkojen keruualueena toimivaan kipsisakka-altaaseen.
Uraani on lievästi radioaktiivinen alkuaine, ja sitä käytetään yleisesti ydinpolttoaineena sähkön tuotannossa. Uraani-sanan erityispiirre on, että monen kansalaisen korvissa siihen liittyy synkkä kaiku. Sana kuulostaa vaaralliselta sekä luonnolle että ihmiselle.
Ei siksi mikään ihme, että kaivosyhtiön aie on aiheuttanut sotkamolaisissa kuhinaa. Osa vastustaa suunnitelmaa jyrkästi, osa ei ole ratkaissut kantaansa mutta osa myös näkee yhtiön aikeet myönteisinä.
Kaivosyhtiötä pitää kiittää siitä, että se oli nopeasti liikkeellä kertomassa näkemyksistään ja suunnitelmistaan paikallisille asukkaille. Näin tapahtui Sotkamossa jo keskiviikkona. Kun mukana oli myös Säteilyturvakeskuksen STUK:n ja Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n edustus, informaatio uuttamishankkeesta ja uraanin vaikutuksista ympäristöön ei jäänyt vain kaivosyhtiön eli uudesta toiminnasta hyötyvän tahon varaan.
Yksi olennainen lisä pohdintaan oli se GTK:n esittämä tieto, että kaivosalue ei uraanistaan huolimatta ole poikkeavasti radioaktiivinen. Rauhoittavaa informaatiota oli niin ikään se, ettei luonnonuraanin säteilytaso muutu Talvivaarassa tapahtuvan uuttoprosessin aikana.
Kun kyse joka tapauksessa on säteilevän materiaalin hyödyntämisestä, asiat pitää hoitaa tarkkaan pykälien mukaan ja avoimesti. Mikään ei herätä enempää epäluuloja kuin se, jos syntyy kuva tietojen salailusta.
Uraanin talteenoton aloittaminen on vielä usean lukon takana. On ensinnäkin tarpeen, että talteenotosta tehdään uusi yva eli ympäristövaikutusten arviointi tai että ainakin edellistä arviointia täydennetään. Näin siitä huolimatta, että kaivosyhtiön arvion mukaan prosessi ei aiheuta muutoksia nykyisen ympäristöluvan mukaisiin päästöihin tai ympäristövaikutuksiin.
Samoin talteenotto tarvitsee valtioneuvoston hyväksynnän. Ainakin Säteilyturvakeskuksen arvion mukaan lupaan vaaditaan todennäköisesti myös EU-komission lausunto.
Sitä parempi turvallisuuden ja ympäristön kannalta, mitä tiukemman seulan takana talteenoton aloitus on. Sitä pienemmiksi jäävät myös pelot. Voi olettaa, että jos uraanin talteenotto aiheuttaa merkittäviä ongelmia, tieto nousisi lupa- ja selvitysprosessissa esiin.
Uraanin louhinnan tai talteenoton vastustaminen kuuluu demokratiassa jokaisen kansalaisiin oikeuksiin. Uraanin hyödyntämiseen liittyy myös moraalisia näkökohtia. Yksi niistä on seuraava: jos hyväksyy ydinvoiman, oikeutus uraanin louhinnan vastustukseen ohenee olennaisesti. On kyseenalaista hyväksyä ydinsähkön valmistus ja käyttö Suomessa mutta vaatia, että uraanin talteenottoa ei täällä saisi aloittaa.
Olennainen näkökohta on, että suunnitellussa uuttoprosessissa syntyvä uraanioksidi kuljetetaan jatkojalostukseen ulkomaille. Näin siksi, että Suomessa ei jatkojalostuslaitoksia ole. Talvivaaran tuottaman uraanin määrä riittäisi tekemään Suomesta metallin suhteen lähes omavaraisen. Arvonsa silläkin.