Jo pelkkä uraanin etsintä Suomesta on synnyttänyt voimakasta vastustusta ja aiheettomia pelkoja. Kannattaa muistaa, että kaivosten perustaminen on kaikkiaan hyvin epävarmaa.
Samaan aikaan kun uusien ydinvoimaloiden suunnittelu on eri puolilla maailmaa vilkastunut, on uraanin hinta nopeasti noussut. Viimeisen 3--4 vuoden aikana se on peräti viisinkertaistunut. Ei siksi ihme, että kansainväliset kaivosfirmat etsivät nyt kuumeisesti uusia uraaniesiintymiä ja selvittävät myös vanhojen löytöjen hyödyntämismahdollisuuksia. Uraanin etsijät ovat muutaman viime vuoden aikana löytäneet tiensä myös Suomeen. Uusia varaus- tai valtaushakemuksia on Pohjois-Suomeenkin tehty useita.
Kun esimerkiksi kullan löytyminen maan uumenista koetaan lähes aina suurena onnenpotkuna löytöpaikkakunnalle, uraanin kohdalla tilanne on tyystin toisenlainen: jo ajatus pelkästä uraanin etsimisestä näyttää saavan kansalaiset takajaloilleen. Uraaniin selvästikin liitetään samanlaisia uhkakuvia kuin ydinvoimaan. Erityisesti ihmisiä tuntuu pelottavan uraanin radioaktiivisuus ja sen aiheuttama mahdollinen salakavala, näkymätön vaara.
Suomessa nyt uraania etsivät kansainväliset yritykset ovat liikkeellä varmasti tosimielellä. Ne toivovat löytävänsä hyödyntämiskelpoisia, taloudellisesti kannattavia esiintymiä. Siitä huolimatta asioiden edelle ei kannata mennä. Uraanikaivosten avaaminen Suomessa on hyvin epätodennäköistä ainakin, jos on uskominen Geologian tutkimuskeskuksen esittämiä arvioita. Laitoksen geologi Olli Äikäshän totesi maanantain Kalevassa, että kaikki parin viime vuoden aikana jätetyt varaukset ja valtaukset koskevat esiintymiä, jotka ovat liian pieniä tai köyhiä kelvatakseen sellaisenaan mihinkään kaivostoimintaan.
Suomesta pitäisi Äikkään mukaan löytyä pitoisuuksiltaan ja kooltaan kymmenen kertaa nykyistä suurempia uraaniesiintymiä, jotta kaivoksen avaaminen olisi kannattavaa. Sellaista esiintymää ei toistaiseksi ole löydetty koko Skandinaviasta, vaikka Ruotsissa ja Norjassakin etsintä on koko ajan vilkasta.
Uraanin etsinnän sekä valtaus- ja varaushakemusten aiheuttama huoli etsintäalueella asuvien ihmisten mielissä on aitoa, mutta kaikesta päätellen pitkälle aiheetonta. Vaikuttaa myös siltä, että pelon ilmapiiriä halutaan luoda ja pitää yllä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin poliittisista syistä. Taktiikka on yksinkertainen: maalataan ensin hurjia uhkakuvia esimerkiksi pilaantuvista vesistöistä ja terveysriskeistä ja ryhdytään sitten pontevasti noita liioiteltuja uhkia vastaan taistelemaan. Etenkin ennen eduskuntavaaleja tämän alan yrittäjyyden on helppo ennustaa vilkastuvan.
Uraanin louhinta vaikuttaa ja jättää aina jälkiä ympäristöön. Sama koskee käytännössä kaikkea kaivostoimintaa. Jos se epätodennäköinen vaihtoehto toteutuisi, että Suomeen uraanikaivos perustettaisiin, sen ympäristöhaitat pitää minimoida ja haittoja kärsiville tulee maksaa kunnolliset korvaukset.
Uraanin louhinnan vaikutuksista ympäristöön löytyy maailmalta huonoja esimerkkejä. Jos pahoja ympäristöongelmia tulee, lupaa kaivostoimintaan ei ole järkevää antaa. Tässä asiassa pitää luottaa demokraattisesti valittujen päättäjien valistuneisuuteen.
Lupa mahdollisen uraanikaivoksen avaamiseenhan vaatii valtioneuvoston päätöksen. Suomea ei kannata verrata Nigeriin, josta varoittavia esimerkkejä uraanikaivosten aiheuttamista ympäristövaikutuksista on meilläkin kerrottu.