Hallitus sukeltaa näinä päivinä suureen tulikasteeseensa, kun se tarkentaa yritys- ja pääomaverotusta. Tavoitteena on kohentaa Suomen kilpailukykyä laajenevassa EU:ssa. Itäisten tulokkaiden yritysverohan jää yleisesti 20 prosentin alle, kun Suomessa pätee 29 prosenttia.
Tavoiteltavinta olisi nopea ja reipas kannanotto, siis samaan malliin kuin punamultahallitus vei kakistelematta läpi budjettineuvottelunsa. Mutta näillä näkymin jomman kumman suurpuolueen täytyisi ensin joustaa huomattavasti. Käden takana puhutaankin jo siitä, että linjat voisivat löytyä vasta joulukuussa.
Ilmeisesti valtapuolueiden käsitykset ovat valovuosien päässä toisistaan. Jo lähtökohdat eroavat. Sillä keskusta haluaa ennen kaikkea painaa yritysverotusta alas. Sosiaalidemokraatit sen sijaan pyrkivät maksimoimaan verotulot.
Ensimmäinen myönnytys on kulisseissa jo tehty. Marginaaliverotuksen ylärajoihin ei kosketa, koska alennus ei sovi ikävään uutisilmapiiriin. Ilmoittihan Elisa 900 hengen leikkauksista ja Pohjolakin juuri 150:sta. Moinen niiaus on selvä signaali ammattiyhdistysliikkeen vahvistuneesta vaikutusvallasta.
Näyttää kokonaan unohtuneen se, että kaikki "uusi on marginaalissa". Marginaaliverotuksen lieventämisen tarkoituksena olisi houkuttaa ulkomaalaisia osaajia. Ilman heitä muutenkin pysähtynyt Suomi putoaa maailman kelkasta. Hurraa siis homogeenisuudelle, kiljahdus kateudelle, vähättelyt voimien vaihdolle. Viis siitä, tuleeko enää kukaan käymään, puhumaan sanan puolestamme.
Punamultahallitus on koko syksyn asettanut mitä erilaisimpia selvitysryhmiä. Yksityiskohtaiset verovirittelyt se on jättänyt vallantuntoisen asiantuntijansa ylijohtaja Lasse Arvelan kontolle. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat viime viikot puurtaneet loputtomiin erilaisten laskujen ja vaikutusversioiden parissa. Mutta laboratorio-olosuhteissa, niin kuin yhteiskuntaa voitaisiin mitata ja suunnitella täysin staattisessa tilassa, kuten hämmästellään neuvonpitoja läheltä seuranneiden taholta.
Sitten huippuvuoden 2001 yhtiöverotuloista on kadonnut 2 miljardia euroa pelkästään suhdannevaihteluiden takia. Nyt pöydällä on paketti, joka maksaa korkeintaan 400-600 miljoonaa euroa. Joten harvojen marginaaliverotuksesta tai yhden prosentin leikkauksesta sinne tai tänne ei suhteellisuuden nimissä kannattaisi tapella. Vaan sen puolesta, että Suomi jaksaisi ponnistaa maailmanmarkkinoilla.
Josverouudistajat osoittaisivat todellista rohkeutta, he laskisivat yritysveron 25 prosenttiin ja pitäisivät myös pääomaveron samassa lukemassa. Muussa tapauksessa yritykset vain kierrättävät rahat alemman veroprosentin kautta. Osinkoverotuksessa taas voisi olla erinomaista pidättäytyä 35 prosentin tasolle.
Realiteetit kuitenkin viittaavat aivan muuhun. Kaksinkertaiseksi muutettava osinkoverotus esimerkiksi uhkaa nimensä mukaisesti tuplaantua. Sen ennakoidaan nousevan kaikkineen 60-80 prosenttiin. Perheyhtiöt tosin saanevat vastapainoksi jonkinlaisen verovapauskaton.
Pörssiyrityksissä alkavat kovat ajat. Vielä ensi keväänä näemme valtaisan ilotulituksen, kun osakkeenomistajat poimivat kertaheitolla ehkä jopa 4-5 vuoden osingot. Vuodesta 2005 lähtien juhlivat vain sijoitusrahastot, kun verokarhu ajaa sijoittajat vähemmän verotettujen, mutta runsaasti veloitettujen tuotteiden pariin.