Nyt kun kansanedustajien vaihtoviikot lähestyvät Suomessa, on mielestäni hyvä aika pohtia muutamia tähän liittyviä asioita.
Kansanedustajien aktiivimalli. Mielestäni kansanedustajat ovat aktiivisia vain silloin, kun he eivät vielä edes ole kansanedustajia.
Ennen vaalia he kyllä liikkuvat turuilla ja toreilla koettaen saada äänestäjät vakuuttuneiksi omista kyvyistään tulevina edustajina lupaamalla, usein edustamiensa puolueiden laatiman vaaliohjelman mukaisesti, kaikkea hyvää tulevalle vaalikaudelle.
Sitten kun vaalit on pidetty alkavat hallitusneuvottelut, jotka voivat johtaa yllättäväänkin lopputulokseen, mikä ei enää noudata puolueiden saamia äänimääriä. Kaiken ratkaiseekin hallitusohjelmaneuvottelut ja tätä hallitusohjelmaa noudatetaan sitten kuin ”piru raamattua” seuraavat neljä vuotta.
Tämä siitä huolimatta, vaikka maailma ympärillä muuttuu ja pitäisi kyetä reagoimaan muutoksiin. Mutta ei, ministerit yksi toisensa perään vain toistelevat: tästä ei ole sovittu hallitusohjelmassa!
Kaikki kansanedustajat, ministerit mukaan lukien, pitäisikin velvoittaa pakolliselle neljännesvuosittain (se kuuluisa kvartaali) tapahtuvalle kiertomatkalle vaalipiiriinsä tutkailemaan ja kuulostelemaan työnantajiensa (äänestäjiensä) mielipiteitä ja evästyksiä.
Ns. puoluekurista äänestyksissä pitäisi ehdottomasti luopua kokonaan, sillä se jos mikä rapauttaa luottamusta edustukselliseen demokratiaan. Tämä siksi, että nykymenolla puolueet ja sitä kautta edustajat näyttävät noudattavan enemmän eri lobbareiden ja edunsaajaryhmien mielipiteitä kuin työnantajiensa (äänestäjiensä) evästyksiä.
Myös puoluetuet samoin kuin puolueiden omille eri järjestöille jaettavat avustukset pitäisi lopettaa tai ainakin niiden perusteita olisi muutettava, sillä nykymallilla ne vain jarruttavat puolueiden uudistumista.
Puolueiden tulevaisuus. Pitkälti edellä olevaan viitaten puolueita sellaisina kuin nyt ne tunnemme, ei enää kymmenen vuoden päästä ole. Tilalle tulee (on jo tullutkin) eri asioita ajavia liikkeitä ja kansalaisaktivismia (toivottavasti positiivisessa mielessä).
Nykypuolueet kutsuvat näitä populisteiksi ymmärtämättä omaa muutostarvettaan. Mutta sitä todella saa mitä tilaa, kun ei ymmärrä kuunnella äänestäjiään herkemmällä korvalla nykyisellä netti- ja someaikakaudella. Äänestäjät saavat tietoa nopeasti ja pystyvät muodostamaan mielipiteensä ilman, että tarvitsee odotella poliitikkojen koottuja selityksiä sekä poliittista jargoniaa.
Ikävää tässä on se, että eri tiedustelupuulaakit ja myös poliisi saavat lisää valtuuksia ja kalustoa valvomaan myös omia kansalaisiaan niin netissä kuin kaduillakin. Tätä mielellään selitetään ulkoisilla uhilla, mutta tässä on totta vain toinen puoli. Ranskassa tästä on jo ikäviä esimerkkejä. Mutta totuushan on, että muutostarve lähtee yleensä yksityisiltä kansalaisilta ja valtaapitävät vaihdetaan, jolleivät osaa reagoida ajoissa.
Hannu Ruotsalainen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.