KarolyMolnàr kantaa Unkarin parlamenttitalon aukiolla taulua, jossa pääministeri Ferenc Gyurcsányn kuvaan nenän kohdalle on liimattu pitkä puukeppi ja korvien paikalle punaiset pirunkorvat. Ivallisella taulullaan Molnár viestittää, että viime kevään parlamenttivaalien alla valehdelleen pääministerin joutaa erota.
Karoly Molnár ei ole vaatimuksineen yksin edes tänä arkisena, leppeän lämpimänä lokakuun iltana. Työpäivän päätyttyä satoja eri ikäisiä ihmisiä kokoontuu osoittamaan mieltään hallitusta vastaan. Äänekkäät ja aluksi rajuina mellakoina puhjenneet mielenosoitukset ovat jatkuneet yhtäjaksoisesti syyskuun 17. päivästä lähtien.
Kolmen ensimmäisen yön väkivaltaisen rähinöinnin jälkeen mielenosoitusten ilmapiiri on rauhoittunut ja protesti ilmaistaan nyt varsin säyseästi. Aluksi kansa liikehti ainakin parissakymmenessä kaupungissa. Väkivaltaiseksi protesti kehittyi ainoastaan maan pääkaupungissa Budapestissä.
Tunnelma parlamenttitalon aukiolla on enemmän karnevaalimainen kuin vakava. Esiintymislavalla paikalliset viuluniekat virittävät kansanlaulun sävelin ihmiset illan puhujien sanomaan. Markkinatalous on läsnä täälläkin: mummot myyvät rinkeleitä ja nuoret miehet erilaisin iskulausein varustettuja paitoja, huiveja ja muuta vallankumousrekvisiittaa.
Ennen puoltayötä aukio hiljenee, jokunen kolisuttelee vielä paikalle tuotujen parakkivessojen ovia. Suurin osa mielenosoittajista on jo poistunut kotiinsa, vaikka puhe esiintymislavalla jatkuukin. Nurmikentälle on pystytetty muutama kymmenen telttaa, jossa jotkut viettävät yönsä aloittaakseen hallituksen hiillostuksen heti aamulla.
Pieni joukko
mellakoi
Tonavan toisella puolella - Budan puolella - Suomen suurlähetystössä seurataan tiiviisti Unkarin sisäpoliittisen tilanteen kehitystä, onhan Unkari EU:n jäsen ja Suomi parhaillaan sen puheenjohtajamaa.
"Mellakoihin, vaikka ne olivat rajuja, osallistui pieni joukko hulinoitsijoita. Lehtitietojen mukaan vain parisensataa. Poliisi yllättyi eikä kyennyt estämään televisioaseman valtausta ja hajotusta, mutta seuraavina iltoina poliisi oli jo varuillaan eivätkä sellaiset tapahtumat enää uusiutuneet", kertoo suurlähettiläs Pekka Kujasalo.
Mellakoinnin takana kerrottiin olleen jalkapallohuligaaneja sekä ammattirähinöitsijöitä ja.myös oikeiston lipeillä olevia ääriaineksia. Suurimmillaan parlamentin eteen on kokoontunut jopa 30 000 ihmistä. Lokakuun 6. päivänä, kun parlamentissa äänestettiin hallituksen luottamuksesta (pääministeri ja hallitus voittivat selvin luvuin 207-165), mielenosoitukseen osallistui jopa 70 000-80 000 ihmistä.
"Se on tietysti paljon väkeä, Mutta ei niin hirveästi, jos verrataan vaikkapa kesäjuhliin, jotka saattavat kerätä miljoona ihmistä Tonavan rannalle", Kujasalo huomauttaa.
Heikko yhteys
vuoteen 1956
Suurlähettiläs Pekka Kujasalo arvioi kriisin joka tapauksessa koskettavan syvältä unkarilaisia. "Väkivaltaisuus ja tietty epämääräisyys tässä poliittisessa tilanteessa hiukan nolostuttaa useita. Mikään taho ei ole osoittanut minkäänlaista ymmärrystä väkivaltaisuuksia kohtaan."
Kujasalo ei näe viimeviikkojen tapahtumilla muuta kuin symbolisen yhteyden vuoden 1956 kansannousuun. "Ehkä retoriikassa on voitu käyttää vallankumous -sanaa, mutta tarkoittamatta sitä", suurlähettiläs arvioi.
Ensimmäisen yön tapahtumista löytyi yhtymäkohtia vuoteen 1956: oli reikälippuja (sosialismin tunnus saksittiin pois vuonna 1956), televisioaseman valtaus (radioaseman valtaus 50 vuotta sitten).
Silloin Stalinin patsas kaadettiin, nyt rikottiin ja töhrittiin Puna-armeijan muistomerkki keskikaupungilla. "Presidentti piti häpeällisenä, että mellakointi rinnastettiin vuoteen 1956. Sen jälkeen reikälippuja ei juurikana ole näkynyt", Kujasalo kertoo.
Historian
valkeat läikät
Unkarin poliittinen kenttä on ollut jakautunut voimakkaasti kahtia 1990-luvun puolivälistä lähtien. Jako koskee kaikkia: tiedotusvälineitä, riidat ulottuvat työpaikoille ja jopa perheet hajoavat. Kahtiajaon taustat ovat syvällä historiassa: toisaalta toisen maailmansodan tapahtumissa, suhtautumisessa vuoden 1956 kansannousuun ja sosialismin aikaan.
"Natsimiehityksen aikaa ei ole täysin menty läpi, ei myöskään kommunistivallan vuosia. Vuosi 1956 on liian lähellä; siitä ei oikein osata käsitellä", Kujasalo pohtii.