Neuvostoliiton hajoamisen aikoihin salaisen palvelun, poliittisen poliisin tai armeijan riveistä peräisin olevat univormumiehet, silovikit, menettivät maineensa. He ovat nyt tehneet näyttävän paluun presidentti Vladimir Putinin Venäjälle.
Vuoden 1992 "siirtymävaiheen" aikana osittain purettu KGB (valtion turvallisuuskomitea, neuvostoajan salainen palvelu) on entisen Neuvostoliiton instituutioista kaikkein parhaiten säilynyt. FSB:n (Liittovaltion turvallisuuspalvelu) miehet marssivat nyt Kremlin isännän vanavedessä. Putin itse johti FSB:tä vuosina 1997-1998. FSB:n edustajat ovat viidentoista vuoden aikana vallanneet poliittiset piirit, maan ylimmän hallinnon ja viime aikoina myös liike-elämän.
Siitä saakka kun poliittinen poliisi - jonka nimenä on ollut milloin Tsheka, GPU, NKVD, milloin MVD tai KGB - perustettiin vuonna 1917, se on tutkinut, tuominnut, karkottanut, manipuloinut ja vääristellyt tietoja. Se on myös tehnyt murhia. Nyt, yhdeksän vuosikymmentä myöhemmin, sen seuraaja FSB on läsnä kaikkialla nyky-Venäjällä.
Tai paremminkin se on "keskeinen osa demokraattisia vallan välineitä", kuten Putin selitti vuonna 2003.
Venäjän presidentti, joka on ylpeä menneisyydestään KGB:n everstiluutnanttina kylmän sodan aikana, on valinnastaan lähtien pyrkinyt parantamaan salaisen palvelun mainetta. Hän pystytti muistolaatan KGB:n entisen johtajan Juri Andropovin muistolle, ja herätti uudelleen henkiin poliittisen poliisin historiallisen esi-isän Tshekan muistojuhlan.
Tshekan perustamisen vuosipäivänä 20. joulukuuta Venäjä viettää nyt "tshekistien päivää". Tuon juhlan yhteydessä presidentti muistutti turvallisuuselinten työntekijöiden merkittävästä roolista.
"Heidän tehtävänään on suojella kansalaisia - erityisesti nuoria - niiltä, jotka yrittävät tartuttaa heihin väkivallan, suvaitsemattomuuden ja muukalaisvihan viruksen".
Ja tietysti turvallisuuspalvelun työntekijät seuraavat myös valppaasti kaikkia ulkomaisia vakoojia, jotka yrittävät "varastaa salaisuuksia sektoreilta, joilla maallamme on selviä kilpailuetuja".
Jonkin aikaa sitten Putin kävi innostamassa väkeä sotilastiedustelupalvelu GRU:n uudessa, 350 miljoonaa dollaria maksaneessa päämajassa Moskovan lähistöllä. Hän kehotti sotilaita ryhtymään "päättäväisiin toimiin terroristien ulkomaisten tukikanavien katkaisemiseksi ja heidän likvidoimisekseen". Kuin sanojensa vakuudeksi presidentti harjoitteli vierailullaan myös tarkka-ammuntaa pistoolilla.
FSB:n miehet ovat läsnä kaikilla politiikan tasoilla, niin presidentin hallinnossa, hallituksessa kuin alueiden johdossa. Monien alueiden kuvernööreillä on kauluslaatat.
Useimmiten nämä virkamies-upseerit kuuluvat edelleen aktiivireserviin ja saavat sotilaan palkkansa.
"Ainoana erona heidän virkaveljiinsä on se, että heillä on yksi ylimääräinen velvollisuus: laatia joka kuukausi raportteja valtiolle. He toimivat valtion silminä", selittää sosiologi Olga Krihtanovskaja pari vuotta sitten julkaistussa teoksessaan Venäjän eliitin anatomia.
Tutkijan mukaan yli kolmella neljäsosalla valtaeliitin jäsenistä on ansioluettelossaan merkintöjä toimimisesta näiden "elinten" (KGB, FSB tai GRU) palveluksessa.
Ja ennen kaikkea univormupukuiset ovat nyt raivaamassa tietään liike-elämässä: he ovat entistä useammin mukana suuryritysten hallintoneuvostoissa, "Kremlin suosituksesta", kuten sosiologi toteaa.
Venäjän kaasumonopolissa Gazpromissa, joka on myös Kremlin ulkopolitiikan väline, päättäviin elimiin kuuluu 17 entistä FSB:n tai KGB:n jäsentä.
15. marraskuuta kaasujättiläinen sai uuden varajohtajan Valeri Golubevin, joka kuuluu presidentin lähipiiriin, ja on tämän tapaan luonut uransa salaisessa palvelussa.
"Täytyy tulla KGB:stä tai olla tuntenut presidentin siihen aikaan, kun tämä työskenteli Pietarin kaupungin johdossa, ne ovat ainoat kriteerit, joiden perusteella nimityksiä tehdään", vahvistaa Aleksei Mushkin, joka on kirjoittanut useita teoksia Venäjän johtavasta eliitistä.
Parlamentin alahuoneessa duumassa FSB:llä on sanansa sanottavana joidenkin lakien valmistelussa, kuten esimerkiksi juuri laadittavana olevan lain, joka pyrkii estämään ulkomaisten yritysten pääsyn talouden "strategisille sektoreille", tai lain, joka rajoittaa hallituksista riippumattomien järjestöjen toimintaa.
Vuonna 2003 FSB palautti rajavartijat oman hallintonsa alaisuuteen. Heinäkuun 10. päivästä lähtien se on saanut toimia "Venäjän federaation alueen ulkopuolella" pelkällä presidentin päätöksellä.
Samalla FSB myös tehtäväkseen "taata elintärkeiden sektoreiden tieto- ja viestintäjärjestelmien turvallisuuden". Näihin kuuluu myös televisio.
Sen sijaan se on joutunut Euroopan neuvoston pakottamana luovuttamaan säilössäpitosellinsä oikeusministeriölle.
Turvallisuuselinten valta ei ole koskaan ollut yhtä suuri. Neuvostoaikana KGB ei ollut koskaan yhtä suoraan edustettuna päätöksenteossa. Nyt FSB:n päälliköt ovat mukana kaikilla yhteiskunnan portailla, ja he tulivat julkisuuteen Vladimir Putinin valtaannousun myötä.
Turvallisuusupseerit olivat kuitenkin päässeet armoihin jo ennen kuin Putin tuli presidentiksi vuonna 2000.
Jo vuonna 1997, kun presidentti Boris Jeltsinin lähipiiri alkoi etsiä tälle seuraajaa, käännyttiin kohti turvallisuuspalveluja. Jeltsinin lähipiiri valitsi neljä perättäistä pääministeriä juuri näistä palveluista: Sergei Kirijenko, Jevgeni Primakov, Sergei Stepashin ja Vladimir Putin.
Suuri yleisö kannatti ajatusta. Väsyneinä halveksittujen demokraattien luoman ryöstökapitalismin tuhoihin kansa kääntyi univormumiesten puoleen. Kolme rahauudistusta ja tuhoisa pankkikriisi saivat kansalaiset vakuuttuneiksi. Pelastuksen saattoivat tuoda vain tshekistit, joita pidettiin rehellisempinä, ja joiden katsottiin omistautuneen valtion palvelemiselle.
Tässä tilanteessa ensimmäinen heistä, Vladimir Putin, löi itsensä läpi.
Monet näkevät Putinin erityisesti Juri Andropovin (1914-1984) manttelinperijänä. Tästä KGB:n johtajasta tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri vuonna 1982, mutta hän kuoli ennen kuin ehti saattaa päätökseen suunnitelmansa kurin ja järjestyksen palauttamisesta tuuliajolle joutuneeseen Neuvostoliittoon.