Kun Angelina Jolie syytää napabarbina tulta kahdesta automaattiaseesta, tässä on valmiina aikamme sankaritar. Tätä naista ei petetä sängyssä eikä salongissa. Hyvästi kaihoilevat, ikävystyneet Anna Kareninat.
Naisten sotilaallistaminen ei ole uutta, mutta poikkeuksellista se on silti ollut. On katsottu että naisen ei synnyttäjänä ja elämän suojelijana tulisi osallistua sotaisiin puuhiin. Univormunaisiin on suhtauduttu hämmästellen.
Akhilleuksen ja amatsonikuningatar Penthesileian kaksintaistelu Troijan sodassa oli provokaatio. Kreikkalaisten suurin sankari valitteli Penthesileian surmaamista, koska tällainen nainen olisi sopinut hänen sankaripoikiensa äidiksi.
Suomen sisällissodassa 1918 punaiset naiskomppaniat tulivat kuuluisiksi. Ne olivat sodan loppuvaiheessa punaisten raivoisimpia yksiköitä. Niinpä valkoisten viha oli suunnaton. Vangitut housupukuiset naiset sai ampua ilman erillistä oikeudenkäyntiä. Myös Espanjan sisällissodassa oli tasavaltalaisten riveissä "taistelevia antifasistisia" naisia.
Suhtautuminen muuttunut
Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa miehet keskustelevat ryssän naissotilaista Lahtisen manattua vihollisen miesten mahdollisesti loppuessa vanhat akatkin rintamalle. Ajatus on niin kiihottava, että Vanhala hihittää: "Tulis kauheita lähitaisteluja!"
Tässä on sikäli pohjaa, että neuvostoarmeijassa oli linjajoukoissa, mutta varsinkin partisaaneissa aseellisia naisia. Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppas -sarjassa suomalaisen parivaljakon pahin vastustaja on naispolitrukki Natalia Vengrovska. Pulla ei osaa käsitellä tällaista vihollista muuten kuin karrikoimalla hänet suomalaissankarin lempeä kaipaavaksi heikoksi naiseksi.
Suomessa otettiin pitkään naisia puolustusvoimiin ja niiden liitännäisiin vain aseettomiin tehtäviin. Jo isät, Elias Lönnrot ja J.W. Snellman asettivat suomalaiselle naiselle miestä avustavia tehtäviä. J.L. Runeberg pisti Lotta Svärdin sodan muonitustehtäviin.
Tunnetuimpia sotilasauttajia olivat juuri lotat. Heidän merkityksensä sodan aikana oli keskeinen vartiointi-, huolto- ja lääkintätehtävissä. Heidän maineensa on viime vuosina rehabilitoitu täydellisesti Linnan, Rintalan ja muiden mieskirjailijoiden väheksynnän jälkeen.
Nyt suhtautuminen naisten sotilaalliseen toimintaan on muuttunut, ja heidän vapaaehtoinen asepalvelunsa on alkukankeuden jälkeen istunut armeijan pirtaan kuin koura hanskaan. Se otettiin pääasiassa tasa-arvokysymyksenä, mutta feministit eivät isommin tälle suuntaukselle hurranneet.
Naiset eivät ole militarisoituneet massamittaisesti, mutta vääpeli Karoliina ei ole enää hämmästelyn aihe. Siinä hän menee kuin mieskin, pellepuvussa naama vihreänä päin kuviteltua vihollista.
Univormu yhdenmukaistaa
Mitä sotilastoiminta naiselle antaa? Näen sen osana naisen ruumiillista vapautumista samaan tapaan kuin puvustuksen muutoksen suljetusta panssarista ja kureliiveistä vaatteiden monimuotoisuuteen. Myös liikunta, tanssi ja urheilu on vapauttanut naisruumista. Nainen pakenee "anatomiaa kohtalona", josta englantilainen psykologi Jane M. Ussher puhuu.
Sotilasruumis on samaa luokkaa. Univormu kyllä yhdenmukaistaa ulkoasua mutta tuo mukanaan miehisen instituution arvovallan. Reipas fyysinen toiminta terästettynä aseistuksen ulokkeilla tuo lisäarvoa näyttäytymiseen.
Freudilaisuus pitää tuliasetta falloskuvana. Gaston Bachelard puhuu tulen psykoanalyysista. Oikein tai väärin, sukupuolesta riippumatta ihminen astuu tässä arjen jokapäiväisyyden ulkopuolelle. Populaarielokuvassa naiset kovat piipussa ovat jo perinne: Clyden rakastettu Bonnie, Thelma ja Louise ovat sankarittariamme. Mutta heidän hohtonsa salaisuus on kuolema. Rouva Smithissä ei ole tätä katharsista.