Huomenna se alkaa. Levoton liikehdintä kohti suurta, tuoreelle maalille tuoksuvaa rakennusta, jonne päästyä ihminen alkaa puntaroida erilaisia huhuja ja tunkea keitettyjä makkaroita sellaisella nopeudella mahaan ettei edes sinappi ehdi suussa maistua.
Välillä käydään katsomossa karjumassa pistettynä sikana, kunnes haudataan hikimärät kasvot nöyrästi pipoon.
Taivallus kohti jääkiekon Suomen mestaruutta kestää kahdeksan kuukautta. 56 ottelun runkosarja on todellisuudessa ihan umpitylsä, mutta kummasti se saa pohjoisen veren kiertämään kuin espanjalaisella härällä.
Oikean kärkkärinrasvassa paistetun oululaisen kiekkohullun tunnistaa siitä, että kymmenien kotipelien, satojen urheiluruutujen ja kaiken maailman hokinaittien välissä hän ottaa lompakostaan kausikortin ja katselee joutessaan sitä. Katukuvassa hän esiintyy normaalina.
Tämän sortin hullu paljastuu mielipiteissään. Hän on vankasti sitä mieltä, että vastustaja matkustaa jäällä maila kotijoukkueen kainalossa, erotuomari on kohelo ja joka paikassa tupakointi kielletty.
Hän saa suurimman nautinnon Kärppien kotipeleistä, mutta Suomen ja Ruotsin väliset MM-mitaliväännöt menettelevät hätätilassa nekin.
Mielessään kiekkohullu on hahmotellut tosi kiinnostavan ottelun. Se ei ole Elmo-Kanada eikä Eurooppa-NHL. Se on kolmieräinen klassikko, taivas vastaan helvetti.
Olisi mahtava nähdä Paholainen fläppitauluineen ja tulisine tusseineen valmentamassa Helvetin IFK:ta. Millaisen vastuksen heille antaisikaan Jumala valkoisine liehupartoineen Taivaan Palloseuran penkinpäässä.
HIFK:n pukukopissa höyryäisivät jäähykuninkaat, tuittupäiset käsillehakkaajat ja uransa kirkkaalla viinalla tuhonneet hyökkääjät. TPS olisi harras herrasmiesten kerho, jonka pelaajat pystyvät sujuvasti siirtymään pistepörssin kärjestä golfin pariin.
Erotuomariksi kiekkohullu tahtoisi kenetpä muutkaan kuin Seppo Mäkelän, miehen jonka katse tunkeutuu tarvittaessa viikon vanhan ruisleivän läpi.
Ja kiekko putoaa keskiympyrään...
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi