Hätkähdyttävän moni suomalaislapsi- ja nuori kärsii univajeesta. Päävastuun asiasta kantavat vanhemmat. Sähköisen viestinnän vyöry koteihin on tehnyt valvontaurakasta entistä vaikeamman.
Viime syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan viidestä kymmeneen prosenttia suomalaisista kärsii jatkuvasta unettomuudesta. Univaje vaikuttaa ihmisen henkisiin ja älyllisiin toimintoihin ja lisää esimerkiksi sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksien riskiä.
Oma iso ongelmansa ovat lasten unihäiriöt. Pohjolan lääkäripäivillä kerrottiin keskiviikkona, että joka neljäs leikki- ja kouluikäinen kärsii jonkinlaisesta unihäiriöstä. Murrosikäisistä tytöistä 15 prosenttia ja pojista kahdeksan prosenttia kokee nukahtamisen vaikeaksi tai heräilee yöllä.
Koululaiselle vajaasta yöunesta syntyvä varsinainen ongelma ei ole se, että herääminen kesken unien on kurjaa. Pääongelma syntyy siitä, että huonosti nukkunut lapsi tai nuori alisuoriutuu helposti koulussa, kärsii keskittymisvaikeuksista, masennuksesta ja ahdistuneisuudesta.
Etenkin lasten kohdalla pitää kutinsa vanha sanonta, jonka mukaan nukkuminen on kuin rahan panemista pankkiin. Unta ei pidä nähdä tehottomana reserviaikana, jota voidaan tarpeen tullen paloitella valveillaoloajan toimia varten.
Lasten yöunista lääkäripäivillä puhunut psykiatri Tiina Tirkkonen nosti unia haittaavana tekijänä muun muassa myöhäisen illan tunteihin osuvat lasten harjoitusvuorot. Niin mukava ja hyödyllinen harrastus kuin liikunta onkin, se ei saisi syödä yöunia.
Tässä vastuuta voi vanhempien ohella jakaa urheiluseuroille sekä liikuntapaikkojen vuoroista päättäville henkilöille. Unensaantivaikeudet kiihkeäsykkeisen liikunnan jälkeen koskevat aikuisten ohella lapsia ja nuoria. Siksi alkuillan vuorot liikuntapaikoilla pitää antaa kouluikäisille.
Yksi lasten kasvanutta univajetta selittävä tekijä on sähköisen viestinnän vyöry koteihin. Kun televisio-ohjelmat tapasivat pari--kolmekymmentä vuotta sitten loppua illalla yhdentoista aikoihin, nyt ruudun eteen on mahdollista jäädä aamuyön tunneille. Se on nuorella helppoa etenkin silloin, kun vanhemmat ovat lähteneet nukkumaan.
Toinen lapsia ja nuoria erityisesti iltaisin koukuttava houkutin on netti, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Tuntikausien istuminen ruudun ääressä ei vain haittaa yöunia vaan syö aikaa muilta harrastuksilta kuten tarpeelliselta liikunnalta.
On epärealistista ajatella, että nykyiset televisiokanavat lähtisivät muuttamaan ohjelmapolitiikkaansa lasten ja nuorten hyvinvointia tukeakseen. Päinvastoin tavoitteena tuntuu olevan, että nouseva polvi istuisi ruudun ääressä entistä myöhempään. Netti taas on aina, eikä sitä asiaa voi muuttaa.
Päävastuu lasten unesta on ennen kaikkea vanhemmilla. Jälkikasvun paimennus ajoissa sänkyyn ei ole helppoa etenkään teini-ikäisten kohdalla. Rajat pitäisi kuitenkin vetää siitä huolimatta, että tästä syntyy sanaharkkaa ja mielipahaa. Jos lapsi tai nuori pääsee nettiin tai voi katsoa televisiota omassa huoneessaan, käy paimennusurakka entistä hankalammaksi. Tämä ikävä työ kuitenkin kuuluu vanhemmuuteen.
Lasten ja nuorten uniaikaa saattaisi pidentää se, jos koulut eivät alkaisi aamulla ennen yhdeksää. Se helpottaisi etenkin niitä, joilla luontainen unirytmi on myöhäinen. Varmaa parannusta ei koulujen aloitusajan muutoskaan silti tarjoaisi. Voisi myös käydä niin, että nousevan polven nukkumaanmenoaika nitkahtaa taas yhtä pykälää myöhemmäksi.