Pariltakin suunnalta on viime viikkoina nostettu esiin huoli suomalaisten univajeesta. Mannerheimin lastensuojeluliitto antoi tässä kuussa uuden suosituksen ala-asteikäisten yöunista. Järjestön mukaan pienten koululaisten pitäisi nukkua kymmenen tunnin yöunet.
MLL huomautti, että vajaa yöuni haittaa selvästi koulutyötä ja vaikuttaa myös lasten yleiseen jaksamiseen. Tuon havainnon on voinut tehdä käytännössä jokainen lapsiperheen vanhempi. Univaje voi olla syy myös lapsen masentuneisuuteen.
Akatemiatutkija Tarja Stenberg puolestaan kertoi tutkimustuloksesta, jonka mukaan elimistö kokee unen puutteen selvänä uhkatekijänä. Univaje laukaisee elimistössä samanlaisen reaktion, joka syntyy elimistön puolustautuessa viruksia ja bakteereja vastaan sekä stressitilanteessa. Tutkija piti havaintoa huolestuttavana.
Nuorten kohdalla on tosin jotakin hyvääkin kerrottavaa. Perjantaina julkistettu tutkimus osoitti, että viime vuosikymmenen lopulta nuorten yöunet olisivat pidentyneet 10-20 minuuttia. Ilmeisesti valistuksella on ollut tehoa.
Univaje on kuitenkin myös aikuisten ongelma. Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan lähes joka toinen työssä käyvä nukkuu liian vähän. Yhdeksi syyksi ilmiölle on nähty työelämän muutos. Kun töitä viedään kotiin enemmän kuin ennen, aika levolle ja unelle on kutistunut.
Parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen verrattuna yksi ilmeinen tekijä on television katselun lisääntyminen myöhään illalla. Kun vielä 1970-luvulla lähetykset päättyivät arkisin viimeistään klo 23 maissa, nyt kanavien tarjonta jatkuu viikollakin pitkälle yli puolenyön. Lisäksi kanavat sijoittavat harkitusti monien odottamia ohjelmia myöhäiseen ajankohtaan ja varaavat parhaan katseluajan suurimmat katsojamäärät vetäville ohjelmille.
Nyt myös ilmeisesti harrastetaan myöhemmin kuin ennen. Tämä koskee esimerkiksi sisäliikuntaa, jossa kaikille ei ole jaossa alkuillan vuoroja.
Kampanjointi ihmisten riittävän unen saannin puolesta voi tuntua viranomaisten ylihuolehtivalta touhotukselta. Sitä se ei ole. Ilmiselvästi kyseessä on merkittävä ongelma. Olisi kiinnostavaa tietää esimerkiksi univajeen merkitys kansantaloudelle. Miten se näkyy heikentyneenä työtehokkuutena, miten masennusoireiden tai muiden sairauksien kautta terveydenhuoltomenoissa, kuinka paljon erilaisina onnettomuuksina ja työtapaturmina?
Tässäkin asiassa vastuu jää aina lopulta kansalaisille itselleen, lasten kohdalla heidän vanhemmilleen.
paakirjoitus@kaleva.fi