Tony Blairin koolle kutsuman ylimääräisen huippukokouksen piti paikata Euroopan unionin haavoja. Varsinaisesta liikkeelle lähdöstä ei vielä voi puhua.
Lontoon lähellä torstaina kokoontuneet Euroopan unionin valtioiden tai hallitusten päämiehet sanovat pitäneensä hyvinkin merkittävän kokouksen. Mutta jos näin on, he ovat osanneet kätkeä sen tärkeyden onnistuneesti eurooppalaiselta yleisöltä.
Unionin nykyisen puheenjohtajan pääministeri Tony Blairin tarkoituksena oli, EU:n nykyisessä kriisitilanteessa, pitää epävirallinen istunto, jossa ei ole edes avustajia ympärillä häiritsemässä. Aikomus oli epäilemättä hyvä ja paikallaan. Unioni tarvitsee nyt sisäistä tuuletusta ja vapaata keskustelua - niin vapaata kuin se voi olla pöydän ympärillä, jossa istuu 25 ihmistä eri maista.
Läsnäolijat ovat julkisuuteen kertoneet ilmapiirin olleen hyvän. Sekin on jo rohkaisevaa. Tosin arki alkoi heti kokouksen päättyessä, kun presidentti Jacques Chirac ilmoitti estävänsä kaikki ratkaisut, jotka uhkaisivat Ranskan nykyisiä runsaita maataloustukia ennen vuotta 2013. Tämä koskee niin meneillään olevia WTO:n kauppaneuvotteluita kuin unionin edessä olevia budjettiratkaisuja.
Hyvä ilmapiiri epävirallisissa kokouksissa ei paljon auta, jos edessä olevat päätökset aiotaan estää ennen kuin niitä on edes esitettykään. Blair on luvannut budjetin ratkaisuehdotusta joulukuun huippukokoukseen. Jos Ranska ja muut sen kaltaiset maat lukitsevat asenteensa jo etukäteen, onnistuminen on epätodennäköistä.
Britannian EU-puheenjohtajuudelle asetettiin suuria odotuksia. Kun Saksa ja Ranska olivat keskellä sisäpoliittisia vaikeuksia, Blairilla tuntui olevan tilaisuus nousta juuri nyt kaivatuksi eurooppalaiseksi tiennäyttäjäksi.
Toistaiseksi nuo odotukset eivät ole täyttyneet. Turkin jäsenyysneuvotteluiden aloitus on Britannian kauden toistaiseksi suurin ja monen mielestä yhä ainoa saavutus. Puheenjohtajuuden onnistuminen mitataan kuitenkin vasta joulukuussa, jolloin nähdään, syntyykö budjettisopua vai ei.
Blairin tavoite oli helpottaa joulukuun vaikeaa huippukokousta saamalla unioni liikkeelle uudelleen edes jossain asiassa. Puheenaiheena olivat globalisaation haasteet Euroopalle: miten turvata työpaikat ja kasvu, kuinka auttaa tutkimusta ja kehitystä, kuinka nostaa maanosan yliopistojen tasoa, mitä tehdä laittomalle maahanmuutolle ja niin edelleen.
Yksi osa tätä pakettia oli EU:n komission ehdottama globalisaatiorahasto, jonka olisi määrä auttaa eurooppalaisia yrityksiä sopeutumaan globalisaation aiheuttamiin muutoksiin. Ajatus sai tässä vaiheessa sekavan vastaanoton. Siihen vielä palataan, mutta Suomen näkökulmasta tällaisen rahaston tarvetta on vaikea hahmottaa. Yhteiskuntien ja yritysten on parempi koettaa menestyä avoimessa taloudessa ja kansainvälisten markkinoiden paineissakin ilman tekohengitystä.
Mutta niin tämä rahasto kuin yhteiset energiaverkot tai uudet laadukkaat tutkimuslaitokset ovat toistaiseksi vain puhetta puheen päälle. Samaan aikaan kunnianhimoiset Lissabonin kilpailukykytavoitteet karkaavat yhä kauemmaksi. Globalisaation haasteita EU osaa kyllä analysoida, toimeen tarttuminen on eri asia.
Viime kevään mahalaskujen jälkeen EU tarvitsi aidosti tuumaustaukoa. Nyt se on jo pidetty ja tilalle tarvitaan päätöksiä. Britannialta odotetaan hyvää ehdotusta unionin budjetin uudeksi rahoitusratkaisuksi, ja kaikilta jäseniltä kaivataan halua saada taas jotain yhteistä aikaan. Ennusmerkit eivät ikävä kyllä ole vieläkään kovin hyviä. EU on yhä hajallaan kuin varpusparvi ja sen johdon eväät ovat levällään.