Pääjohtaja Jorma Ollilan viestiä on syytä kuunnella. Pysähtynyt Suomi on hänestä unohtamassa teollisuuden ja yrittämisen merkityksen. Nokian pääjohtaja Jorma Ollila haluaa ravistella suomalaisia hereille tajuamaan teollisuuden ja yrittämisen merkityksen hyvinvoinnin luonnissa. Puheessaan Teknologiateollisuus ry:n satavuotisjuhlassa pääjohtaja huomautti, että Suomea vaivaa pysähtyneisyys, jota hän kutsui kauniimmin suuren lamakuilun pohjalta nousemisen jälkeiseksi huokaamiseksi. Vaarana on, että suomalaiset unohtavat menestymisen edellytykset eli teollisuuden ja yrittämisen.
Ollilan mielestä Suomessa hohkataan ehkä liikaakin väestön ikääntymisestä ja suurten ikäluokkien pian koittavasta eläkkeellelähdöstä. Hänestä kohtalonkysymys ei myöskään ole pääkaupunkiseudun ja muun Suomen tasapaino, vaan se, miten Suomi selviytyy kilpailussa investoinneista ja osaavista ihmisistä Euroopan, Aasian ja Amerikan johtavien keskusten puristuksessa.
Ollilalla on tapana puhua tärkeistä asioista silloin kun hän esiintyy julkisuudessa. Ollilan taannoiset vaatimukset verotuksen keventämisestä kuitattiin ensin olankohautuksella. Nyt jo tunnustetaan herkemmin, että korkea verotus heikentää Suomen kilpailukykyä. Verotusta on alennettu, mutta ei kylliksi.
OECD:n tuoreen tilaston mukaan Suomen veroaste on OECD-maista neljänneksi korkein. Korkeamman veroasteen maita ovat Ruotsi, Tanska ja Belgia. Suomen veroaste oli viime vuonna 45,9 prosenttia. Suurimman EU-maan Saksan veroaste oli kymmenisen prosenttiyksikköä alhaisempi. EU:n alhaisin veroaste oli viime vuonna Irlannissa: 28 prosenttia.
Ollilan ajatukset osuvat talouspoliittisesti mielenkiintoiseen vaiheeseen. Hallituksen on määrä antaa lähiviikkoina esityksensä yritys- ja pääomaverotuksen uudistamisesta. Ollilan puheen yksi tarkoitus oli varmasti vaikuttaa tähänkin asiaan, josta noussee päähallituspuolueiden ensimmäinen suuri koetinkivi. Pääoma- ja yritysveroratkaisu on yrittäjyyden kannalta kohtalonkysymys. Mutta yhtä tärkeää on, ettei ansioverotus vie osaavan ja koulutetun työvoiman työintoa.
Ollilan puheenvuoro oli luonnollisesti kärjistetty. Sanoma menee tosin sitä paremmin perille, mitä selvempi se on. Nokian pääjohtajan asema elinkeinoelämän ykköstykkinä on korostunut TT:n yhä jatkuvien johtajaongelmien takia. Menestyvä maailmanluokan yritys antaa hänelle kanttia toimia eräänlaisena unilukkarina.
Suomalaista yhteiskuntaa on kyettävä rahoittamaan kevyemmin. Muuten on vaarana pysähtyminen ja taantuminen. Ollila näkee jo vaaran merkkejä. Yrityksiä vaivaa ajoittainen näköalattomuus tai pessimismi. Pelätään, ettei Suomea pystytä kehittämään kilpailukykyiseksi uusille yrityksille ja uusille osaamista vaativille hyväpalkkaisille työpaikoille.
Ollilan mielestä aluepolitiikka ei kuulu Suomen kehittämiseen kilpailukykyiseksi toimintaympäristöksi. Monikansallisen yhtiön pääjohtajan asenne on ymmärrettävä, mutta tuskin loppuun asti harkittu. Jos aluepolitiikalla kehitetään hyvää infrastruktuuria ja julkishallintoa ja edistetään tutkimus- ja kehitystoimintaa, kehä kolmosen ulkopuolella oleva Suomi on yhtä hyvä sijoituspaikka osaaville ihmisille ja yrityksille siinä kuin pääkaupunkiseutukin. Yhteiskunta säästää, kun koulutetut ihmiset voivat työskennellä kotikonnuillaan.