Unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden säännöllisellä käytöllä on yhteys kuolleisuuteen. Myös lyhytunisuus ja pitkäunisuus lisäävät kuolleisuusriskiä. Tämä käy ilmi Työterveyslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksesta, joka on juuri ilmestynyt arvostetussa Sleep-lehdessä.
"Silloin kun unilääkkeitä käytetään lyhytaikaiseen unettomuuden hoitoon, ne ovat käyttökelpoisia.", korostaa erikoislääkäri Christer Hublin Työterveyslaitoksesta. "Myös lääkeaineet ovat kehittyneet turvallisemmiksi. Esimerkiksi vielä 1970-luvulla käytössä olleet barbituraatit ovat jo pitkään olleet poissa markkinoilta. Tässäkään tutkimuksessa unilääkkeiden epäsäännöllinen käyttö (alle 60 päivänä vuodessa) ei osoittautunut riskitekijäksi. Pitkäaikaisen unettomuuden hoidossa tulisi painottaa muita kuin lääkehoitoja, esimerkiksi psykologisia hoitomuotoja."
Uni- tai rauhoittavia lääkkeiden säännöllinen käyttö lisäsi kuolleisuusriskiä noin kolmanneksella -miehillä 31 prosenttia ja naisilla 39 prosenttia.
Tutkimuksen mukaan liian vähän ja liian paljon nukkuvilla on riski kuolla "keskivertonukkujia" hieman aiemmin. Kuolleisuusriski lisääntyi lyhytunisilla eli 6,5 tuntia tai vähemmän yössä nukkuvilla miehillä neljänneksen ja naisilla viidenneksen verrattu 7-8 tuntia nukkuviin. Pitkäunisilla eli 8,5 tuntia tai enemmän nukkuvilla riski lisääntyi miehillä neljänneksen ja naisilla kuudesosan .
Tulokset pysyivät merkitsevinä, vaikka muut kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät kuten elintavat ja elinolosuhteet otettiin huomioon. Selitystä sille, mikä yhdistää unen pituuden ja kuolleisuuden, ei kuitenkaan vielä tiedetä. Tutkimuksen aineistona on käytetty laajaa Suomen Kaksoskohortti* -kyselytutkimusta vuosina 1975 ja 1981. Tutkimuksessa selvitettiin unen pituutta, unen laatua ja lääkkeiden käyttöä 21 268 täysi-ikäisellä suomalaisella. Kuolleisuutta seurattiin vuosina 1982-2003.
Ensimmäisen kerran voitiin tutkimuksessa osoittaa, että myös muutos, että muutos unen pituudessa vaikuttaa kuolleisuuteen. Henkilön kuolleisuusriski kasvaa, jos hänen unen pituutensa muuttuu 7-8 tunnista alle 6,5 tai yli 8,5 tuntiin yössä. Tulos oli sama miehillä ja naisilla. Unen laatu ei kuitenkaan osoittautunut itsenäiseksi kuolleisuuden riskitekijäksi. Suomalaistutkimuksessa on aikaisemmista tutkimuksista poiketen voitu tarkastella yhtä aikaa sekä unen pituutta, unen laatua että uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. Vaikka unen pituuden ja kuolleisuuden välinen yhteys löydettiin jo yli 40 vuotta sitten, monissa aikaisemmissa tutkimuksissa seuranta-aika on ollut liian lyhyt tai suppeahko väestöotos ei ole ollut edustava luotettavien tulosten saamiseksi.
Uni- tai rauhoittavia lääkkeiden säännöllinen käyttö lisäsi kuolleisuusriskiä noin kolmanneksella.
Tutkijoiden mielestä tulos osoittaa, miten suuri vaikutus unella on terveyteen. Uneen ja sen häiriöihin olisi syytä kiinnittää terveydenhuollossa ja alan koulutuksessa nykyistä enemmän huomiota. Pitkäaikaisia terveysvaikutuksia ajatellen tämä olisi tärkeää työikäisillä ja erityisen tärkeää lapsilla ja nuorilla.