Äkkiseltään saattaa vaikuttaa, kuin suomalaisten elämä olisi yhtä Unikkoa, Maija Isolan vuonna 1964 suunnittelemaa kuosia. Unikko on omaa luokkaansa myös siinä, että se jakaa mielipiteet kahtia aivan toisella tapaa kuin Marimekon muut kuosit. Niin tutkijat kuin yhtiön kanssa brändiyhteistyössä olevien yritysten edustajat toteavat yhdestä suusta: Unikkoa joko rakastaa tai vihaa. Toisten Unikko-taivas voi siis merkitä toisille Unikko-ähkyä tai -ahdistusta.
Unikon menestystä on vaikea mitata sanallisesti edes Marimekon viestintäjohtaja Marja Korkeelan. "Unikko on myyntivolyymissa aivan omaa luokkaansa. Välimatka muihinkin menestyneisiin klassikoihin on suuri."
Korkeela sanoo Unikon olevan maailmanlaajuisesti tunnetuin yhtiön kuoseista. Saman vahvistaa Oulun Rotuaarin Marimekossa työskentelevä Seija Ignatius. "Turistille Unikko on yhtä kuin Marimekko. Varmaankin 80 prosenttia heistä ostaa Unikkoa ja erityisesti sinistä. Se edustaa heille suomalaisuutta."
Suurin buumi on kuosin kohdalla mennyt ohi, Ignatiuskin myöntää, mutta sanoo sillä olevan edelleen suuren ja uskollisen joukon ystäviä. Kangasta ostavat kertovat tavallisesti myös käyttötarkoituksesta. Hupaisin lienee punaisella mini-Unikko-kangaskappaleella, josta pieni valkean villava koira sai takin itselleen.
Nostalgian kaipuuta
ja retroilmiötä
"Ei yhtään", naurahtaa Lapin yliopiston tutkija ja teollisen muotoilun assistentti Milla Haarakoski, kun häneltä tiedustelee, montako Unikko-tuotetta hänen kotoaan löytyy. "Muuta Marimekkoa minulla on kyllä", hän kertoo.
Haarakoski näkee laajassa tuotevalikoimassa hyviäkin puolia. "Esimerkiksi Unikko-kävelysauvat saattaa hankkia sellainen, joka ei muutoin lajia kiinnostuisi harrastamaan."
"Toki vaarana voi olla loppuunkuluminen", Haarakoski sanoo. "Jos ajatellaan nimenomaan Unikko-kuviota niin sitähän näkee nyt kaikkialla."
"Unikkohan on vähän tullut ja mennyt", kommentoi puolestaan trendianalyytikko Virpi Vaittinen. Hänen mukaansa Unikko liittyi ihmisten nostagian kaipuuseen ja muuhun retroilmiöön. Vaittinen pitää printtiä sinänsä hienona, mutta siihen kyllästyminen ei ole hänestä ihme. "Kun se menestyi, sitä laitettiin ehkä liian moneen paikkaan. Muidenkin tavaroiden suosiota nostettiin kuosin avulla."
Unikon esiintyminen laajalti ei kuitenkaan syö Unikon arvoa, Vaittinen toteaa. "Onhan se tavallaan arvoa arvokkaampaa, kun jokin lyö itsensä läpi jo toiseen kertaan ja tällä tavalla."
Design voi tuoda
arkeen luksusta
Marimekon syksyn uutuuksiin kuuluu design-keittiöliina - siis tiskirätti, arkisemmin todettuna. Kyseessä on kaksipuolinen liina, jossa on Vuokko Nurmesniemen Pirput parput ja Varvunraita, molemmat vuodelta 1958. Joulumarkkinoille saadaan myös oululaislähtöisen Maija Louekarin uusi kuosi Aarre.
Jonkin tutun printin tuominen arkiesineeseen ei saa Haarakoskea tai Vaittista rypistämään otsaa. "Siitähän tulee vain mielenkiintoisempi", Vaittinen toteaa. "Ja jos meillä kerran on designperinteitä ja -osaamista niin miksei se saisi olla arjessa?" Hän huomauttaa myös, että moni arkiesineeksi suunniteltu, esimerkiksi Kartio-juomalasi (Kaj Franck 1958), on nyt saanut designtuotteen arvon.
Milla Haarakoski näkee tämän kehityksen positiivisena: kuluttaja haluaa tuoda hyvää muotoilua myös arjen kulutustavaroihin. "Kun esine kuitenkin on esillä arjessa koko ajan, se voi olla saman tien kaunis. Muotoilijalle olisi ihannetila, jos hyvää muotoilua olisi kaikissa tuotteissa."
Turhamaisuudeksi Virpi Vaittinenkaan ei suomalaisten design-innostusta suostu tuomitsemaan. Hänestä meille arki on näin luksusta, päin vastoin kuin monessa muussa maassa. "Suomalaiset saisivat olla tämän suhteen turhamaisempiakin."
Laatu löytyy
pintaa syvemmältä
Haarakoski toteaa, että on muistettava kaiken olevan designia - jonkun suunnittelemaa. Hän ei pelkää, että kuvio peittäisi toisen suunnittelijan työn. "Jos printtiä ei olisi, kuluttaja ei tulisi tietoiseksi tuotteen hyvistä ominaisuuksista, sen designista", Haarakoski sanoo. "Loppupeleissä laatu tai hyvä muotoilu on pintaa syvemmällä ja kuluttaja tämän myös havaitsee."
"Tällä hetkellä design on aika paljon päälle liimattua". Haarakoski painottaa, ettei tämä tee tuotteesta hyvää. "Toisaalta designtalo tuskin myöntää lisenssiä kelle hyvänsä. Kuluttajan on pystyttävä luottamaan tuotteeseen. Jos tuote pettää, siihen liimatun designin maine kärsii myös."
Oulun seudulla vietetään muotoilun ja käsityön juhlavuotta, Mukava 2007:ää.