Pääkirjoitus

Unicef tuli tykö ou­lu­lai­sil­le

Oulun vuosi Unicef-kaupunkina lähenee loppuaan.

Oulun vuosi Unicef-kaupunkina lähenee loppuaan. Torstai-iltana Madetojan salilla nähtiin vuoden huipennus, sunnuntaina televisiosta lähetettävä maailmantähtien höystämä gaalailta.

Vuoden saavutuksia voidaan arvioida monella tavalla. Yksi on katsoa, paljonko kaupunkilaiset ovat kartuttaneet keräystiliä lasten elinolojen parantamiseksi Pietarissa ja Tshadissa sekä Tansaniassa sijaitsevan sairaalan hyväksi. Tavoite oli 135 000 euron keräystulos. Se on jo nyt ylitetty reippaasti, ja lopputulos saattaa olla tavoitteeseen nähden lähes kaksinkertainen. Se kertoo hyvää oululaisten valmiudesta avustaa Unicefin toimintaa.

Toinen tapa tarkastella vuotta on arvioida, paljonko se on lopulta vaikuttanut tavallisten kaupunkilaisten tietoihin YK:n lastenavun järjestön Unicefin tavoitteista ja toiminnasta.

Erilaisia tapahtumia ja tempauksia on ollut paljon pitkin vuotta. Erityisen onnistuneesti Oulussa toteutettiin kansainvälinen ajatus koululaisten Unicef-kävelystä: sen myötä teemavuosi tuli tutuksi kaikissa kaupungin lapsiperheissä. Kohderyhmä ja toteutustapa olivat juuri sitä mitä pitikin. Muilta osin vuoden tapahtumissa on väliin saattanut ollut lähellä vaikutelma, että Unicef on ensisijaisesti kulttuuri- ja viihdetilaisuuksia järjestävä organisaatio.

Teemavuoden nimissä järjestettyjä tapahtumia on ollut kiitettävän paljon, mutta tietoisuuden levittämisessä olisi silti ollut toivomisen varaa. Esimerkiksi Oulun Unicef-vuoden kotisivulta internetissä ei löydy suoraan tietopakettia siitä, mikä Unicef varsinaisesti on, ja järjestön kansainvälisen toiminnan ääreen pääsee vasta monen mutkan kautta. Lasten oikeuksien julistusta ei oululaissivulta löydy.

Rahankeräyksen onnistuminen on tärkeää, mutta se on kertaluonteinen tapahtuma. Ratkaisevinta on, millaiset jäljet teemavuosi jättää ihmisten mieliin: pystyikö se edistämään kansainvälisyyttä, monikulttuurisuutta ja suvaitsevuutta. Nämä tulokset nähdään vasta joskus myöhemmin.

Rohkaiseva merkki joka tapauksessa on, että Suomen tällä hetkellä 15 Unicef-koulusta peräti neljä on oululaista. Kyseessä on koulujen vapaaehtoinen valinta, joka tehdään vuodeksi kerrallaan. Toivottavasti Oulun koulut eivät katoa tältä listalta Unicef-teemavuoden päättyessä, sillä juuri tämäntapaisen toiminnan kautta saadaan parhaiten pysyviä tuloksia aikaan.

Oulun kaupunki on moneen kertaan julistanut tavoittelevansa kansainvälisyyttä. Se voi toteutua aidosti vain, jos kyseessä on muukin kuin liike-elämän kansainvälisyys. Kehitysmaiden olojen ymmärtäminen on oleellinen osa tätä tavoitetta.

paakirjoitus@kaleva.fi