Tummien perhosten koti
-elokuvan ensi-ilta on
perjantaina 11. tammikuuta.
Niilo Syväoja ei tee suurta numeroa siitä, että hän on pääosassa Leena Landerin Tummien perhosten koti -menestysromaanin elokuvaversiossa. Vasta 16-vuotias espoolaisnuorukainen luonnehtii pestiä hauskaksi kesätyöksi. Ja tottahan sellainen paremmalta maistuu kuin kaupungilla ruohonleikkaajana tai marketissa varastoapulaisena työskentely.
"On unelmatilanne päästä heti sellaiseen leffaan, jonka kuvausporukassa on seitsemän nuorta jätkää. Kuvausten ulkopuolella pelattiin palloa ja heitettiin läppää. Mukavaa oli koko ajan. Ei se ihan työltä tuntunut", Syväoja sanoo.
Julkisuuskaan ei tunnu Syväojaa säikäyttävän. Hän ei suostu ottamaan paineita siitä, että hänen kuvansa on yhtäkkiä ilmestynyt lukuisiin lehtiin ja elokuvateatterien mainostauluihin.
"Aika helpolla olen päässyt. Ainakaan vielä ei ole mitään stressiä tullut. Joku on pelotellut ensi-illalla, mutta en ole vaivannut päätäni miettimällä, tuleeko murska-arvosteluja."
Syväoja sai kesätyönsä normaalia tietä koekuvausten kautta. Koekuvausten toisella kierroksella jatkoon päässeet jaettiin kolmeen ryhmään, joissa kaikkien poikakodin asukkien roolit olivat miehitettyinä. Syväojan ryhmän kemiat toimivat parhaiten, ja se valittiin elokuvaan kokonaisuudessaan.
"Treenasimme sen jätkäporukan kanssa koko kesäkuun ennen kuin kuvaukset alkoivat heinäkuussa. Luimme käsikirjoitusta ja improvisoimme paljon. Samalla tutustuimme toisiimme", hän selvittää.
"Tarkoitus oli luoda sellainen vaikutelma, että olisimme tunteneet toisemme kauemminkin. Siinä rikottiin häpeän rajoja ja murrettiin jäitä. Toisiin luottaminen on tosi tärkeätä."
Syväoja esittää elokuvassa traagisen lapsuuskokemuksen ahdistamaa Juhania.
Hänellä itsellään ei luonnollisestikaan ollut synkkää menneisyyttä, joten ohjaaja Dome Karukosken tuki oli tarpeen.
"Dome on todella hyvä ja näyttelijäkeskeinen ohjaaja. Kävimme ensin käsikirjoitusta läpi kahden kesken ja juttelimme Juhanin hahmosta. Haimme omasta arkielämästä tiettyjä samankaltaisuuksia, samoja tunneskaaloja."
Tummien perhosten koti on Syväojan ensimmäinen varsinainen elokuvarooli. Perttu Lepän Helmiä ja sikoja -elokuvassa hänellä tosin oli pienenpieni sivuosa, jossa hän pääsi laulamaan Juice Leskisen Marilynin.
Sen lisäksi Syväoja on ollut ääninäyttelijänä muutaman elokuvan suomenkielisessä versiossa. Jos ne keikat ovat olleet pelkkää puhumista, tällä kertaa hän puhuu vähän ja näyttelee paljon pelkillä kasvoillaan.
"Dubbauksessa kaikki vivahteet pitää saada ääneen. Ero tuntui aluksi suurelta, mutta sitten aloin miettiä toiselta kantilta. Näyttelemistä ne ovat kummatkin. Ei dubatessakaan voi seisoa kuin sillit purkissa, vaan kyllä siinäkin täytyy eläytyä."
Syväoja sanoo tykänneensä esiintyä jo pienestä pitäen. Joskus innostus on ollut jopa häiritsevää. Hän on saattanut astella vieraiden eteen kitara kainalossa ja laulaa kokonaisen konsertin Fröbelin palikoita.
Musiikkiharrastus on yhä voimissaan. Tätä nykyä Syväoja vaikuttaa useammassakin bändissä. Kovin kunnianhimoisista viritelmistä ei kuitenkaan vielä ole kyse. Esiintymisiä on ollut lähinnä koulujuhlissa.
Mutta miten kunnianhimoisesti Syväoja suhtautuu kesätyöhönsä? Tuleeko hänestä näyttelijä?
"Minulta on kysytty sitä monta kertaa, mutta en ole saanut vastattua siihen kunnolla, kun en itsekään oikein tiedä. Tulevaisuus näyttää", nuorukainen toteaa.
Muiden uravaihtoehtojenkin suhteen kaikki on vielä auki. Ja niin lukion ekaluokkalaisella saa toki ollakin.