Torstaina Mikael Lindgren piti rokulipäivän. Konttorikalusteiden kasaamisen ja lastaamisen sijasta hän istui Helsingissä tiedotustilaisuudessa, jossa Suomen Painiliitto julkisti uuden päävalmentajansa.
Lindgren oli tilaisuuden tähti. Painiliitto pestasi 35-vuotiaan oululaisen neljäksi vuodeksi painimaajoukkueen ruoriin.
Lindgren sai pestin, jota luonnehti unelmatyöksi kaksi kuukautta sitten, kun Painiliitolla oli haku päällä.
Unelmatyö olisi kelvannut muillekin. Euroopan mestari Lindgren selätti hakukisassa olympiavoittaja Jouko Salomäen ja maailmanmestari Hannu Lahtisen sekä valmennusrintamalla menestystä niittäneet venäläisen Giorgi Davidianin ja puolalaisen Ryszard Swieradin.
"Oli tiukka matsi. Vastustajat olivat kovia", Lindgren sanoo.
"Ei se ihan selkävoitto ollut. Taisi mennä niin tarkalle, että molskilla voittaja olisi ratkaistu ristivyöotteella."
Tiukoilla Lindgren on jatkossakin. Suomessa on totuttu siihen, että painijat menestyvät arvokisoissa - kisat ilman mitalia ovat aina kauhistuksen paikka.
"On se kova posti. Menestystä pitää tulla heti ensi vuoden kisoista", Lindgren myöntää.
Menestystä olisi suotavaa tulla senkin vuoksi, että Lindgrenin sopimus on mallia 1+3. Työn jatkuminen Pekingin olympialaisiin saakka (2008) on katkolla vuoden kuluttua.
Kokovoltti
Painiliitto ei jättänyt päävalmentajavalinnassaan mitään sattuman varaan. Viimeisen kuukauden aikana hakijat haastateltiin muutamaan kertaan, ja jokainen veti maajoukkueelle leiripäivän Pajulahdessa. Kaiken lisäksi liitto kuunteli, mitä aktiivipainijoilla oli hakijoista sanomista.
"Minulla on tunne, että onnistuin leirillä hyvin sekä luentosalissa että matolla. Paiskasin osuuteni jälkeen muille vielä kokovoltin malliksi", Lindgren naurahtaa.
Ratkaisevat punnukset vaakaan Lindgren sai painijoiden leiristä. Muiden muassa Ateenan olympiahopeamitalisti Marko Yli-Hannuksela liputti avoimesti Lindgrenin valinnan puolesta.
"Painiporukalta tuli lähes sataprosenttinen tuki", Lindgren myhäilee. "Ei kai tilanne voisi tämän parempi olla."
Lindgrenin mielestä liiton tapa hoitaa valintaa oli erinomainen. Hänellä on omilta aktiivivuosiltaan kokemusta toisenlaisestakin toimintapolitiikasta.
"Vuoden viimeisellä leirillä ilmoitettiin, että simasla-bim - tässäpä teille uusi päävalmentaja. Yrittäkää tulla toimeen."
Tuttuja miehiä
Mikael Lindgren on varma, että hänen ja maajoukkueen yhteistyö toimii. Edustusjoukkueessa painii samoja miehiä, joiden kanssa Lindgren on vääntänyt leireillä ja kiertänyt maailmalla. Takavuosilta tuttuja törmäyksiä ei pitäisi tulla.
"En näe mitään heikkoa siinä, että alan tehdä töitä tuttujen kavereiden kanssa. Olen onneksi ollut muutaman vuoden pois maajoukkuekuvioista, niin olen saanut touhuun hieman etäisyyttä", Lindgren sanoo.
Vanhoja kavereita löytyy lisää molskin reunalta. Viimeisiä päiviä päävalmentajana toimiva Pasi Sarkkinen, ex-painija Juha Virtanen ja painijakonkari Tuomo Karila ovat tavalla tai toisella mukana kuvioissa.
"On älyttömän turvallinen olo. Tutuille kavereille uskaltaa vaikka huutaa pää punaisena, jos siihen on tarvetta."