Kiiminkiläissopraano Helena Juntusen elämä näyttää todella hyvältä ensimmäisten New Yorkissa vietettyjen opintoviikon jälkeen. Vaikka laulun opiskelu New Yorkissa on erittäin vaativaa ja rankkaa, se on myös ollut äärimmäisen motivoivaa.
"Täytyy tunnustaa, että pää on aika lailla pilvissä, mutta samalla työnteon maku on niin vahva, etteivät jalat kuitenkaan ole päässeet irti maasta", Juntunen kuvaa tunnelmiaan Kalevalle kaatosateen ropistessa ikkunaan hänen asunnollaan Manhattanin läntisellä 70. kadulla.
Kontaktit ratkaisevat
Juntunen on onnistanut pääsemään maailmankuulun sopraanon Renata Scotton oppilaaksi. Scotto kuuluu niihin huippuopettajiin, joiden oppilaaksi on jonotetaan.
"Minulle vain kävi niin, että ollessani promovoimassa Savonlinnan oopperajuhlia New Yorkissa vuosi sitten, tapasin agenttina toimivan Filippo Anselmin, joka sattuu olemaan Scotton poika."
"Ja näinhän se tietysti toimii: kun ensin tapaat yhden oikean ihmisen, hän avaa uusia ovia, jotka taas vievät jälleen eteenpäin", Helena Juntunen hymyilee.
Oikeat kontaktit ovat todella kullanarvoisia, varsinkin New Yorkin kaltaisessa musiikkimaailman keskuksessa, joka vetää todella korkeatasoisia laulajia kaikkialta maailmasta ja jossa kilpailu on sen mukaista.
"Filippo Anselmi on nähnyt todella vaivaa eteeni täällä", Juntunen kiittelee. Ensimmäisen viikkonsa aikana New Yorkissa hän ehti Metropolitanin La Bohèmen ensi-iltaan ja sitä seuranneille Ramon Vargasin illallisille sekä La Traviatan kenraaliin.
"Lisäksi Anselmi järjesti minulle jo koelaulun muun muassa Columbia Artistsille joka on yksi tärkeimpiä oopperalaulajien agenttitoimistoja Yhdysvalloissa. Saa nyt sitten nähdä, mitä tästä on tulossa", Juntunen hymyilee arvoituksellisesti.
Opiskelu rankkaa
"Tunnit ovat tiiviitä ja vaativia", Juntunen kertoo ja kuvaa, kuinka Scotto laulatti hänellä edellisenä päivänä puolessatoista tunnissa koko La Bohèmen Mimin roolin läpi.
"Ja vaikeat kohdat oli tietysti vielä laulettava useaan kertaan", hän nauraa.
Scotton lisäksi Helena Juntusta opettavat muun muassa Metropolitanin harjoittaja Jeffrey Goldberg ja saman talon kielenhuoltaja Nico Castell.
Muutamaa päivää ennen New Yorkiin lähtöä Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi valmistunut Juntunen tunnustaa suoraan, että hän on ollut oikea onnenmyyrä uransa alusta asti.
"Opin laulamaan ennen kuin puhumaan", hän heläyttää ja kertoo aloittaneensa varsinaiset yksinlauluopinnot viisitoistavuotiaana.
"Akatemiassa opiskelun aloitin 19-vuotiaana, mutta olen laulanut työkseni koko ajan. Kansallisoopperan debyyttini tein jo 21-vuotiaana ja olen esiintynyt sekä kansallisessa että kesäisin Savonlinnassa koko opintojeni ajan", 26-vuotias Juntunen kertoo.
"Töitä on ollut koko ajan, koska minulla on nuoresta asti sattunut olemaan oikea äänityyppi. Ja työhän joka tapauksessa on paras opettaja."
Maaliskuussa Ouluun
New Yorkin lauluopintojen takana on Helena Juntusen Grand Prix voitto Tampereen Oopperan laulukilpailusta kaksi vuotta sitten. Ensimmäiseen sijaan kuului 25 000 euron arvoinen stipendi ulkomaisia lauluopintoja varten.
"Stipendin käytön ehdot ovat niin tiukat että kaksi sen edellistä voittajaa eivät ole lainkaan päässeet käyttämään sitä", Juntunen kertoo. "Tämän kevään opintojen suunnitteluun ja valmisteluihin on mennyt kaksi vuotta."
Helena Juntusen mukaan Yhdysvaltain oopperamaailmassa monet asiat ovat toisin kuin kotona.
"Täällä ei todellakaan peitellä esimerkiksi sitä, kuinka tärkeänä amerikkalaiset pitävät laulajan ulkonäköä. Pidetäänhän sitä tärkeänä Suomessakin, mutta asiasta ei puhuta niin suoraan."
Juntusen opinnot jatkuvat huhtikuun puoleen väliin, mutta jo maaliskuussa hän käy edestakaisin Oulussa konsertoimassa ja levyttämässä Einojuhani Rautavaaran Auringon talon.
Tulevaisuudestaan Helena Juntunen on toistaiseksi viisaan vaiti vaikka ainakin ensi kesän ohjelma on jo sovittu.
"Savonlinnassa laulan Liún roolin Puccinin oopperassa Turandot ja Kaisan roolin Merikannon Juhassa. Niin paljon sitä kai voi sanoa, etten panisi pahakseni jos saisin tulevaisuudessa täältä Yhdysvalloista töitä", hän muotoilee varovasti.