Rico Bolz, 26, teki unelmastaan totta ja vaihtoi puurtamisen projekti-insinöörinä Dresdenissä eräopasharjoitteluun Kuhmon korvessa. Nuori diplomi-insinööri on haaveksinut Pohjoismaista jo vuosia.
"Yritin jo opiskeluaikana vaihtoon Pohjoismaihin, mutta sillä kertaa se ei onnistunut. Toiveeni oli jo silloin olla pitempään Pohjoismaissa. Nyt tuli tilaisuus ja sopiva sauma irrottautua töistä pidemmäksi aikaa."
Kuhmoon Bolz tuli koko talveksi, syyskuusta huhtikuuhun. Paikka järjestyi Ultima taiga-erämatkailuyrityksestä, joka järjestää talvisin pitkiä koiravaljakkoretkiä. Tukikohta sijaitsee 64 kilometrin päässä Kuhmon keskustasta lähellä itärajaa, entisellä Kivikiekin rajavartioasemalla.
Rico Bolz kävi ensin lomalla Ultima taigassa Kuhmossa ja toisen kerran saman yrityksen koiravaljakkoretkellä Kilpisjärvellä ja ihastui. Yrityksessä on käyttöä saksaa äidinkielenään puhuvalle, sillä asiakkaat tulevat Keski-Euroopasta. Kaikki saksalaiset eivät puhu englantia.
Aivan kuka tahansa ei lähtisi suurkaupungista asumattomaan erämaahan. Kuhmon perukka ei ole suomalaisnuorten ihanneasuinpaikka, eikä siellä varmasti näe kauniita skandinaavityttöjä.
"Pidän hiljaisuudesta ja erämaasta ja myös grönlanninkoirista. En ole kokenut oloani täällä yksinäiseksi. Kolmen viikon aikana olen käynyt kahdesti Kuhmon keskustassa."
"Saksassa istuisin nyt konttorissa, tylsää", Bolz sanoo tulilla Saari-Kiekin rannalla ruskamaiseman keskellä. "Tämä ei ehkä sovi kaikille, kaikki eivät ehkä nauttisi tästä. Minulle tämä riittää, tämä on elämää,"
Bolzin ystävät tukivat miehen päätöstä lähteä talveksi kauas Kainuun korpeen. Tyttöystävä arveli, että mies joko alkoholisoituu tai jää loppuiäkseen erämaahan.
Asettumista Suomeen ja Kuhmoon Bolz ei pidä aivan mahdottomana ajatuksena. Hänelle sopisi hyvin olla välillä eräoppaana ja välillä työskennellä oman alansa, optoelektroniikan töissä.
Kieltä hän aikoo oppia, ja osaakin jo vähän suomea. Nuotiolla hän tiesi kuksan, kiehisen ja rönttösen. Tosin käytännön kielitaitoa on hankala hankkia karhujen, koirien ja kuukkelien kanssa.
Saksassa ei ole jokamiehenoikeutta eikä metsiä ole paljon. Rico Bolz on kotoisin pienestä Altenbergin kaupungista Saksista läheltä Tsekin tasavallan rajaa. Alue on vuoristoista Erzgebirgeä.
"Kotipuolen maisemat eivät ole niin tasaisia kuin täällä ja metsät ovat pieniä.Tulia ei saa tehdä eikä valmiita nuotiopaikkoja puineen ole. Lapsesta asti olen liikkunut luonnossa."
Rico Bolz syntyi entisessä
DDR:ssä, mutta muistaa melko vähän varhaislapsuutensa harppi-Saksasta. "Trabantilla olen ajanut. Niistä on tullut haluttua keräilytavaraa."
"Vaikka Saksan yhdistymisestä on pian 20 vuotta, ihmiset erottelevat mielessään yhä itä- ja länsisaksalaiset. Huomasin sen, kun opiskelin lännessä."
Kuhmossa Bolz muun muassa hoitaa Ultima taigan grönlanninkoiria ja viittä pikkupentua. Syksyllä valmistaudutaan talven valjakkokauteen ja järjestetään huskytrekking-retkiä.
Sesonki alkaa täysillä jouluna ja kestää maaliskuun loppuun. Silloin viimeistään Rico Bolz päättää, palaako työpaikkaansa Dresdeniin vai löytyykö elämänura pohjoisesta.
Rico Bolzin blogi www.matkakori.net/ultimataiga.