Jos rakastat -musiikkielokuva
saa ensi-iltansa 6. tammikuuta.
Neil Hardwickin ohjaamassa Jos rakastat -musiikkielokuvassa nähtävä Elli Vallinoja tunnustautuu todelliseksi jouluihmiseksi. Joulukuun puolivälissä alkaneella elokuvan promokiertueellakin Vallinoja on yrittänyt käydä jouluostoksilla ja etsiä erilaisia joulukokemuksia.
"Kun meillä oli sopivasti vapaapäivä Oulussa, kävin tuomiokirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Halusin myös kuulla siellä olleen Madetojan musiikkilukion kuoron", Vallinoja kertoo.
"Kaikkein pahimmalta on tuntunut, kun en ole voinut avata joulukalenteria joka päivä."
Vallinoja näyttelee heti vuoden alussa ensi-iltansa saavassa elokuvassa parikymppistä ministerin tytärtä Adaa, joka tottunut saamaan tahtonsa läpi. Kohtalokas onnettomuus saa hänet katselemaan maailmaa uudella tavalla.
Jo pitkään näyttelemistä harrastanut Vallinoja teki lukioaikana Roolituspalvelulle koekuvausnauhan, jonka avulla hän on päässyt tekemään pari pientä tv-roolia. Myös Jos rakastat -elokuvan päärooli avautui sitä kautta.
"Menin koekuvauksiin tietämättä oikeastaan mitään koko elokuvasta. Lauloin Juice Leskisen Viidestoista yö -kappaleen ja esitin itse kirjoittamani monologin. Muutaman viikon päästä tuli soitto seuraaviin koekuvauksiin, ja sitten taas seuraaviin. Sitten ruvettiinkin jo puhumaan pääroolista", Vallinoja kertaa.
"Tuntui aika uskomattomalta, kun tajusin, kuinka isosta jutusta on oikeasti kysymys. Saatuani käsikirjoituksen käteeni ymmärsin, miksi minut oli valittu Adan rooliin. Minun oli helppo kuvitella itseni tekemään sitä roolia, sekä ulkoisesti että muutenkin. Kaikki löytyi helposti."
Kesän kuvausjakson haastavimmaksi urakaksi osoittautui Kumpulan maauimalassa Helsingissä kuvattu veden alle sijoittuva laulukohtaus.
Käytännössä Vallinoja meni veteen painot vyötäisillään ja alkoi vajota. Altaassa häntä olivat odottamassa vedenalaiskuvaaja ja veden alla kuuluvat kaiuttimet.
"Upposin ja samaan aikaan lauloin. Kun minulta loppui happi, potkin itseni ylös. Sitten ohjaaja antoi kommenttinsa, sen jälkeen joko siirryttiin seuraavaan pätkään tai tehtiin sama uudestaan. Se oli fyysisesti raskas juttu, koska siinä meni pitkään, ja se tehtiin yöllä. Vesikin oli kylmää."
Musikaaleja Vallinojan ei tarvinnut ruveta niin laulua kuin tanssiakin sisältävän roolinsa takia ahmimaan, sillä ne olivat tuttuja jo entuudestaan.
"Eräs ystäväni on varmaan yksi Suomen suurimpia musikaaliasiantuntijoita, ja hänen ohjauksessaan treenasimme lukioaikoina musikaaleja melkein joka viikonloppu. Olen ollut pariin otteeseen New Yorkissa ja nähnyt parikymmentä musikaalia Broadwayllä. Olen myös nähnyt suunnilleen kaikki musikaalielokuvat."
Käytännössä koko pienen ikänsä esiintyneenä Vallinoja ei missään nimessä halua valita näyttelemisen ja laulamisen väliltä. Itse asiassa hän kokee niiden olevan hyvin lähellä toisiaan.
"Laulussa on yleensä teksti, joka kerrotaan kuulijalle, ja sehän on nimenomaan näyttelemistä, tarinankertomista ja tekstin eläväksi tekemistä. Mieluummin yritän löytää niistä yhteisiä asioita kuin erotella niitä toisistaan. Tällaisesta ajattelutavasta on hyötyä molemmille puolille", Vallinoja toteaa.
"Minulle musiikki on myös voimakas väylä kaikkiin tunteisiin, ja se auttaa näyttelemisessä tosi paljon. Musiikin avulla voi päästä kiinni niihin tunteisiin, joita yrittää löytää."
Vallinoja opiskelee Sibelius-Akatemiassa klassista laulua toista vuotta. Hänen haaveenaan on valmistua oopperalaulajaksi neljän vuoden päästä.
Oopperalaulajaa neitokaisesta ei silti välttämättä tule.
"Haluaisin olla esiintyvä taiteilija ja tehdä monenlaisia asioita. Toivottavasti minun ei tarvitsisi lokeroida itseäni täysin mihinkään, vaan voisin seurata oman sydämeni ääntä, mitä milloinkin haluan tehdä. Minusta on arvokasta, että voi tutkia erilaisia puolia esiintyjäminästään", Vallinoja sanoo.
"Toivon myös, että pääsisin ulkomaille opiskelemaan. Oopperalavoilla ei ole kovin monille töitä, mutta olisi tosi upeaa päästä tekemään sitäkin."