Muillakin on unelmia kuin Martin Luther Kingillä. Minun unelma linkittyy ikivanhaan muistikuvaan lapsuudesta: Utajärven kirkonkylän läpi kulki osuuskaupan hoitaja Patrikaisen Viki valtava lohi selässään. Lohen pyrstö viisti maata. Kala oli pullea kuin sika. Mahtoi siinä olla syömistä pitkäksi aikaa.
Tätä myöhäisemmät mielikuvat ovat syntyneet vanhoista lehtijutuista ja kirjoista. Englantilaiset lordit hienostuneet ladyt mukanaan uistelemassa tai muita pyydyksiä vartioimassa, tai sitten koskia laskemassa.
1900-luvun vaihteessa ja vielä sotiin saakka Oulujoki oli maailmankuulu nähtävyys, lohijoki, ja huikean seikkailun läpi koskien pärskeiden tarjoava veneretki. Jokirantojen asukkaat käyttivät jokea tärkeänä kauppareittinä. Oulua soutamassa oli tuttu urakka.
Toinen muistikuva lapsuudesta. Silloinen maailman suurin liikkuva laite, kaivinkone Marion, kulki keskellä jokea, rakensi tietä itselleen ja kaivoi kanavan joen keskelle. Vallit pitivät ja pitävät vanhan uoman vedet pois paljon alempana virtaavasta kanavasta.
”Utajärven kirkonkylän läpi kulki osuuskaupan hoitaja Patrikaisen Viki valtava lohi selässään. Lohen pyrstö viisti maata. Kala oli pullea kuin sika. Mahtoi siinä olla syömistä pitkäksi aikaa.”
Utajärvisten huumorintajua kuvaa kanavalle annettu nimi: Kauneuskanava. Kanavan avulla yhdistettiin kaksi koskea, Utakoski ja Sotkakoski.
Silloin, Helsingin olympialaisten aikaan, peli joesta oli jo ratkaistu. Maa tarvitsi sodan jälkeen energiaa. Sitä saatiin koskista.
Merikosken patoamisen myötä kalojen nousu tuttuun jokeen estyi. Myöhemmät patorakennelmat kovien koskien kohdille varmistivat tuhon. Vain muistot jäivät.
Nyt puhutaan istutuksista ja kiinniottolaitteista ja muista vesivisioista. Katseita on käännetty Ruotsiin. Kalevan jutussa (27.2.) kerrotaan, kuinka siellä on varaa vähentää 2,3 prosenttia vesivoiman tuotosta eli voidaan purkaa pieniä vesivoimalaitoksia ja johtaa vettä kalateihin.
Luonnonmukainen ohitusuoma on tarpeen kaikissa voimalaitoksissa. Muita keinoja ei Oulujoen Reitti ry:n aktiivin Pekka Jurvelinin mukaan ole.
– Ehkä kestää vielä 50 vuotta ennen kuin lohi nousee Kainuun vesiin saakka, Jurvelin arvelee Kalevan jutussa.
Eri puolilla maata on aktivoitu vaatimaan luonnonkalan nousua mahdollistavia luonnollisia kalateitä, kun hissin nappeja kalat eivät itse osaa painella. Suunnitelmiakin on. Toiveikkuus kasvaa.
Vesivoimayhtiöt ovat tahkonneet vuosikymmeniä rahaa kaikkien suomalaisten kansallisomaisuuden tärvelemisellä. Olisiko jo aika vaatia pientä takaisinmaksua.
– Voimalaihmiset eivät halua antaa korvauksetta vettä, koska se on pois sähköntuotannosta, vesiyksikön päällikkö Timo Yrjänä ely-keskuksesta sanoo. No, aina voi kysyä, miten paljon voimayhtiöt ovat vedestä maksaneet, ja kenelle.
Mahtaisivat matkailuihmisetkin ilahtua: vaikka kaikki eivät kalastaa halua, herättää vapaana virtaava vesi aina mielihyvää. Voisivat muutkin kuin englantilaiset ladyt ja lordit innostua tulemaan ihastelemaan.
Puheita on pidetty, suunnitelmia esitetty. Nyt vihdoin lapiot heilumaan!
Lauri Oilinki
Turku
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.