Pesäpalloilun näiden leveysasteiden unelmafinaali Sotkamon Jymy -- Pattijoen Urheilijat saattaa toteutua. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vain PattU on riittävän kypsä haastamaan sotkamolaiset.
Sotkamon Jymy nousi uusiin ulottuvuuksiin saatuaan huippunopean kärkensä Jarmo Heikkisen takaisin. Hän on ollut useimmille vastustajille pysäyttämätön ohjus, kun takana on riittänyt varmoja vaihtajia.
Pattijoki on näillä näkymin ainoa Jymyn haastaja, jonka kotiutuslyönnit eivät ole parin pelaajan varassa. Jarkko Kokon sairausloman aikana moni mies joutui väkisin ottamaan normaalia enemmän vastuuta, etenkin Pertti Mäkelä ja hyvään vireeseen päässyt jokeri Sami Ahola.
Juuri tässä piilevät Matti Iivarisen aseet viedä joukkue finaaliin ja jopa menestyä.
Sitä paitsi, jos finaaliin saakka mennään, Iivarinen ei taatusti laskekaan yksinomaan Kokon varaan: hänen lyöntivalikoimansa Jymy tuntee kuin omat taskunsa.
Viime kauden mestari Kitee on hiipunut melko lailla. Ei siis ihme, että Suomen kalleimmaksi tituleeratun lukkarin Toni Kohosen huhutaan olevan lähtökuopissa kohti Kouvolaa -- toki mies muillekin kelpaisi.
Kitee on vaarassa pudota välieristä, jos Nurmo nousee sunnuntaina edelle.
Varma välieräpari on Pattijoki -- Kuopio. Kotietu ratkaistaan sunnuntaina.
Oulun Lippo saa joka tapauksessa kaudesta hyvän arvosanan. Eihän joukkuetta veikattu kovinkaan laajalti ylempään loppusarjaan, mutta sinne se vain meni. Juha Tahvola ja muut taustavoimat ovat tehneet hyvää työtä.
Jos Lippo jotain kaipaa ensi kaudeksi, niin väriä. Joukkue on jotenkin hajuton, väritön ja mauton.
Joukkueesta puuttuvat profiilipelaajat, joita yleisö tulisi katsomaan ja joiden lausunnoissa olisi edes joskus jotain muuta kuin itsestäänselvyyksiä.
Räväkkyyttä löytyy ajoittain vain Antti Vihtkarista, mutta Marko Kontiossa on ainesta.