Oululaisilla koripalloilijoilla on unelma. Unelma joka on elänyt 40 vuotta. Poikkeuksetta jokainen toivoo näkevänsä vielä kerran oululaisjoukkueen pelaavan mestaruussarjassa.
Tällä hetkellä tämä unelma on tosi kaukana toteutumisestaan - mutta unelmathan harvoin toteutuvat. Ainakaan kovin nopeasti.
Nuorukainen, vasta 21-vuotias Jyri Laakso, koripalloilija jo toisessa polvessa, elättää samaa unelmaa. Pelaajana hänellä on vielä kaikki edessään ja näkemättä todellinen taitonsa. Mutta siltikin unelma elää.
"Oululainen koripallo olisi tärkeää saada nousuun", hän toteaa vakaasti ja molemmat jalat tukevasti maassa.
Aivan vastaavaisia mietteitä liikkuu pari vuotta nuoremman Jari Vanttajan mielessä. Myös hän oli aikansa oululaisen koripalloilun johtotähtiä, kunnes maailma viekoitti makeampien puurojen äärelle.
"Meitä on Hitechin aikaisia pelaajia iso nippu, Keinosen Santtu, Eskolan Jussi, Laurilan JP, Tepon Juho, jotka olisivat milloin tahansa valmiita pelimiehinä palaamaan rinkiin, jos se vain muutoin sopisi heidän elämäntilanteisiinsa. Ja minä toisin Amerikasta mukanani pari kolme kaveria ja poppoo olisi kasassa. Paikka vuorenvarmasti aukeaisi ainakin ykköseen, miksei korkeammallekin", nuorukaiset miettivät parikymppisten innolla ja jo paljon kokeneiden pelimiesten analysointitaidolla.
Pelimiehiä olisi varmasti tarjolla enemmänkin, sillä Vanttajan vasta 15-vuotias velipoika Samuli on pituudeltaan jo kaksimetrinen. Myös Jussi Eskolan nuorempi veli Antti on lupaava tulokas, muita Ynnin A- ja B-junioreita unohtamatta.
"Mutta mistä rahoitus, siihen se aina kompastuu", lohduton loppukaneetti päättää oululaiskoripalloilijoiden unelman toteuttamisen suurimman esteen. Moni on haikaillut hyvän joukkueen saamista, mutta aikeet ovat aina kaatuneet olemattomaan tai liian lyhytkestoiseen rahoitukseen.
Paljon kokemusta
Jari ja Jyri ovat koripallon saralla ehtineet jo paljon. Molemmilla on kokemusta nuorten maaotteluista, Jarilla ovat aukeamassa portit myös miesten maajoukkueeseen.
Kevään ylioppilaan oli hankala jopa ajoittaa maajoukkueen aikatauluja omiensa lakkiaisjuhliensa kanssa.
"Olin juuri Vierumäellä leirillä ja tulin viikonlopuksi Ouluun. Heti alkuviikosta lähden takaisin Helsinkiin ja loppuviikosta olen jo maajoukkueen leirillä Italiassa", Vanttaja kertoo kulkemisistaan.
Maajoukkueelle kiireitä tuo heinäkuun EM-kisat Portugalissa, jonne Pekka Salmisen valmentama ryhmä treenaa täyttä häkää. Myös Jussi Eskola on ollut mukana harjoitusryhmässä, vaikka ei Italian matkalle mahtunutkaan.
Wacon lähellä sijaitsevassa Baylorin yliopistossa Vanttaja harjoitteli ns. red shirt -kauden. Tämä tarkoittaa, että hän oli mukana harjoitusryhmässä, mutta ei varsinaisesti pelannut.
"Valmentajien kanssa sovimme, että yksi kausi kannattaa harjoitella ennen kuin pyrkii ryhmään. Näin minulle jää neljä vuotta peliaikaa, koska stipendin yliopistokaudet on rajattu neljään. Ennen muuta fysiikan parantaminen on tärkeintä harjoittelussani."
Bootseja Vanttaja ei ole vielä ostanut, mutta stetson-hattua hän sanoo jo kokeilleensa päähänsä. Hankkiminen on vielä harkinnan alla.
Wacon alue on USA:n keskilänttä, jossa cowboy-kulttuuri elää vielä voimakkaasti. Pickup-autot ja farkut bootseineen ynnä stetsonit kuuluvat olennaisesti katukuvaan.
NBA tuntuu mahdolliselta
Pääaineenaan Vanttaja opiskelee graafista suunnittelua. Siviiliammatti tulee turvatuksi opiskeluiden myötä, mutta urheilun kortin hän aikoo katsoa pohjia myöten.
"NBA tuntuu aivan mahdolliselta tavoitteelta. Kavereita lähtee sieltä ympäriltä, joten mahdotonta se ei ole. Mutta neljä vuotta on pitkä aika ja kaikkea saattaa sattua. Myös ikäviä asioita, joten varasuunnitelmakin on oltava", Vanttaja miettii.
Toistaiseksi ainoa NBA:ssa pelannut suomalainen on Hanno Möttölä.
Lordin euroviisuvoitto säväytti molempia koripalloilijoita, vaikka he eivät varsinaisesti kisaa seuranneetkaan. Vanttaja sanoo saaneensa yhden asiaa koskevan sähköpostitiedustelun Amerikasta, joten sielläkin ainakin joku tiesi kisasta.
Nelospaikan laituri
Jyri Laakso on lyhyellä urallaan ehtinyt myös Amerikkaan asti. Oulun jälkeen hän pelasi vantaalaisissa Rekolan Urheilijoissa ja Pussihukissa, jonka jälkeen tie vei Virginiaan ja pieneen Hampden-Sydneyn yliopistoon. Paikka on noin tunnin matkan päässä osavaltion pääpaikasta Richmondista.
"Sain nelivuotisen akateemisen apurahan. Se tarkoittaa, että urheilemisen lisäksi opintojen on sujuttava määrättyyn tahtiin, tai stipendi raukeaa", psykologiaa ja englantia opiskeleva Laakso kertoo. Stipendi on melko suuri, sillä lukukausi maksaisi muuten 30 000 dollaria.
Koripallon pelaaminen sujui komearaamiselta Laaksolta kohtalaisesti. Lajin taso on koripallon emämaassa tunnetusti kova, joten suoralta kädeltä eivät kuviot siellä onnistu.
"Sain pelata siellä noin kymmenen minuuttia per ottelu. Tilastoista ei kannata puhua sillä peliajalla. Sijoituimme pienten yliopistojen sarjassa kolmanneksi, joka oli heille lievä pettymys. Voitimme sarjan alussa 14 peliä putkeen, mutta sitten meni heikommin", nelospaikkaa pelaava Laakso kertoi.
Nelospaikan peli tarkoittaa laituria, joka ei varsinaisesti pelaa alla, vaan hieman kauempana ja heittää tarvittaessa kolmosia.
Laakso oli joukkueensa ainoa eurooppalainen, ensi kaudeksi on luvassa latvialainen opiskelija.
"Vaikka painoni nousi jo toiselle sadalle, olen vielä liian köykäinen pelaamaan korin alla. Katsotaan jatkossa, mitä tapahtuu. Varsinaisesti en haaveille elinikäistä ammattia koripallosta, mutta olisi mukava pelata joissain keskikovissa joukkueissa joko Euroopassa tai jenkeissä. Samalla voisi opiskella ja valmistua kohonkin toiseen ammattiin", Laakso miettii.
