Teemu Kattilakosken, 27, ajatus karkaa kauas, tosi kauas.
"Olisi komeaa, jos hautakiveen kaiverrettaisiin olympiarenkaat", kiiminkiläinen hörähtää. "Siis sitten joskus."
Ennen kiven suunnittelua Kattilakosken pitää hoitaa muuan juttu, voittaa olympiakulta. Renkaita kun kaiverretaan vain olympiavoittajien muistomerkkeihin.
Kattilakosken mahdollisuus on helmikuussa Pragelaton olympialaduilla. 50 kilometrin vapaan tyylin kisa hiihdetään Torinon olympialaisten viimeisenä päivänä.
Alavieskan Virin hiihtäjän tavoite kuninkuusmatkalta on selvä: mitali - ja mikseipä saman tien kultainen.
"Mitali on ihan realismia", Kattilakoski sanoo nikottelematta ja ilman uhon häivähdystäkään.
Mies tietää, että kunto riittää tavoitteen täyttymiseen. Kokenut hiihtäjä tietää myös, että kunto on vain yksi osa isoa palapeliä. Kisapäivänä pitää olla miljoona pientä palasta paikoillaan.
"On vain kolme onnellista, joille sattuu hyvä päivä. Se on pelin henki."
"Sitä paitsi koko rakennelma voi mennä murusiksi ihan tuosta vain: flunssa väärään saumaan, ja se on siinä."
Lamppu syttyi
MM-laduilla
Olympialaiset ovat pyörineet Kattilakosken ajatuksissa niin pitkään kuin mies on suihkinut hiihtoladuilla.
"Tosissaan haave palkintopallilla seisomisesta syttyi kaksikymppisenä, kun siirryin harjoittelussa ammattimaiseen vaiheeseen. Siitä saakka olen tehnyt säälimätöntä työtä unelmani eteen", hiihtäjä sanoo.
"Nyt olisi jo aika poimia uurastuksen hedelmät."
Unelma mitalista on kypsynyt vauhdin lisääntyessä tavoitteeksi. Tärkein välipysäkki oli kolme talvea sitten Val di Fiemmen MM-kisoissa, joissa Kattilakoski yllätti 50 kilometrin kahdeksannella sijallaan.
"Silloin taisin heittää ajatuksen mitalista ilmoille. Sijoitus toi itsevarmuutta siitä, että olen oikealla tiellä."
Seuraavana talvena tie oli sairastelujen vuoksi kuitenkin kivinen, homma meni ihan plörinäksi. Unelmat saivat uutta tuulta siipiensä alle jälleen viime kaudella. Oberstdorfin MM-laduilla kärki oli entistä lähempänä.
MM-kisojen jälkeen Kattilakoski on puhunut kiertelemättä olympiamitalista.
"Tähän ikään olen jo oppinut lukemaan omia tuntemuksiani. Tunne omasta kunnosta on ollut harvinaisen vahva, tilanne on parempi kuin koskaan aikaisemmin."
Maailmancupin kisa viime viikonloppuna vahvisti Kattilakosken tuntemukset: kahdeksas sija on hiihtäjän paras sijoitus cupissa, eikä eroa voittajaan siunaantunut 15 kilometrillä kuin 24 sekuntia.
"Lisäksi Rukan kisa osoitti, että yksikään hiihtäjä ei ole ylivertainen muihin nähden."
Haastajana vaan
ei altavastaajana
Kiiminkiläisen puheet olympiamitalista särähtävät kriittisemmän kuulijan korvissa. Tähänastisella urallaan Kattilakoski ei ole ollut kertaakaan mitalipallilla kansainvälisissä kisoissa; ei olympialaisissa, ei MM-kisoissa eikä maailmancupissa. 50 kilometrin kisojakin on tilillä vasta puolenkymmentä.
Olympialaisissa lähtövaatteen alle asettuu rivillinen Kattilakoskea menestyneempiä hiihtäjiä. Mies myöntää, että asetelma ei ole paras mahdollinen. Hän säntää ladulle haastajana.
"Tiedän, että pystyn taistelemaan mitaleista siinä, missä muutkin. Olen haastaja, mutta en enää altavastaaja."
"Ei minulla ole tämän vuoksi apinoita selässäni."
Kaleva seuraa juttusarjassa Teemu Kattilakosken valmistautumista olympialaisten 50 kilometrin kisaan.