On suuri vaara, että kysymys Iranin ydinohjelmasta kärjistyy pahaksi kiistaksi. Meneillään olevia neuvotteluja ei saisi päästää umpikujaan.
Iranin ydinohjelma on tämän hetken kuumimpia kansainvälisiä kysymyksiä. Sitä koskevien neuvottelujen lopputulos ei ole vielä millään tavoin tiedossa. Neuvotteluasetelmat ovat vaihdelleet avoimesta uhkailusta sovinnollisiin eleisiin, mutta varsinaisessa asiassa ei ole edetty paljonkaan.
Yhdysvaltain tai Israelin tekemän sotilaallisen iskun mahdollisuudesta Iranin ydinlaitoksiin on puhuttu alkuvuoden ajan julkisuudessa toistuvasti. Mitään näkyviä sotilaallisia valmisteluja ei ole tehty, mutta tammikuussa New Yorker -lehti paljasti amerikkalaisten erikoisjoukkojen toimineen jo kuukausia Iranin alueella tiedustelemassa mahdollisia maaleja.
Yhdysvaltain hallitusta lähellä olevissa uuskonservatiivisissa piireissä on jo pitkään puhuttu kovien otteiden tarpeesta Irania vastaan ennen kuin "mullahit" saavat ydinpommin.
Iranin tilanne on kuitenkin kaikkea muuta kuin selkeä. Ei esimerkiksi ole mitään varmaa näyttöä siitä, että se olisi kehittämässä ydinasetta. Iranin johto on kiistänyt asian moneen otteeseen. Ongelma on, että heitä ei kunnolla uskota, kenties aiheesta. Ydinohjelmaa koskeva ainakin osittainen salailu vuosien mittaan on herättänyt epäilyjä.
Koko pulma ratkeaisi saman tien, jos öljymaa luopuisi kehittämästä ydinenergiaa. Kansainvälisten sopimusten mukaan Iranillakin on silti täysi oikeus rakentaa ydinvoimaloita, ja asiasta on tullut sille kunniakysymys. Iran kokee kansallista ylpeyttään loukattavan, jos sitä määräillään ulkoapäin. Kuitenkin oma ydinohjelma avaa ovia myös ydinaseiden suuntaan, ja Iranilla on ohjuksia, jotka yltävät hyvin vaikkapa Israeliin.
Lähialueella ydinaseita on Israelilla, Pakistanilla ja Intialla. Yhdysvalloilla on tukikohtia Iranin ympärillä, ja Iran kokee olevansa vihollisten saartama. Ydinaseiden uuden leviämisen vaara on todellinen.
Avoin, demokraattisesti hallittu Iran tuskin herättäisi tällaisia pelkoja. Iranin uudistusmieliset voimat joutuvat kuitenkin sitä enemmän nurkkaan, mitä enemmän Iran kokee ulkoista uhkaa. Tämän vuoksi on helppoa kuvitella kehitys, jossa tilanne koko ajan kärjistyy nykyisestä.
Meneillään olevissa neuvotteluissa pitäisikin ennen kaikkea pystyä selvittämään epäluulon aiheet. Euroopan unionin lähestymistapa on ollut tämän suuntainen. Tällä hetkellä myös Yhdysvallat on muuttanut linjaansa neuvotteluja paremmin suosivaksi.
Kysymys uraanin rikastamisesta Iranissa on mahdollista ratkaista nykyisissä neuvottelupöydissä, jos siihen on todellista tahtoa. Ratkaisu voisi löytyä esimerkiksi siitä, että Iranille taattaisiin ydinpolttoaineen saanti voimaloihin muualta. Mutta tällaiset mallit edellyttävät luottamusta, ja juuri siitä on pulaa. Yhdysvaltain tavoite näyttää olevan, ettei Iranin kaltaisilla mailla olisi mitään ydinohjelmaa.
Venäjä on tehnyt Iranin kanssa ydinvoimayhteistyötä. Israel on hyvin hermostunut. Eurooppa tuskin lainkaan hyväksyisi mahdollisia voimatoimia. Iran pyrkisi levittämään konfliktin heti naapurimaihin. Jos siis umpikujaan päädytään, edessä on herkästi tilanne, joka olisi kansainvälisesti vielä monin verroin Irakin sotaa vaarallisempi.
Sinne asti ei ole mikään pakko mennä, mutta asetelma on vaikea. Iran pelkää tosissaan hyökkäystä, ja Yhdysvallat ja Israel pelkäävät tosissaan Iranin ydinasetta. Luontevin välittäjän rooli on eurooppalaisilla, mutta Venäjäkin tarvitaan näihin pöytiin.