Painostiko poliisi umpiväsynyttä epäiltyä tunnustamaan vai toimiko se kuulustelutilanteissa asiallisesti? Satakunnan käräjäoikeus on saanut kuulla asiasta kaksi hyvin erilaista kuvausta.
Aviopuolisonsa surmasta syytetty nainen on kertonut poliisin painostaneen häntä rajusti saadakseen tunnustuksen. Puolustuksen mukaan poliisi esitti naiselle faktoina asioita, jotka eivät olleet yksiselitteisesti totta. Hänelle ei kerrottu monista litterointiversioista, joita on tehty hätäpuhelusta, vaan taltioinnin tutkimuksen kerrottiin vahvistavan sen, ettei ulkopuolista ole ollut.
Torstaina todistajana olleen rikosylikonstaapeli Tapio Santaojan mukaan Porissa tehtyjen kuulustelujen yhteydessä nainen ei valittanut väsymystä tai huonoa oloaan.
--?Poliisi ei kuulustele, jos epäilty ilmoittaa, ettei hän jaksa. Emme saaneet tällaista viestiä, Santaoja kertoi.
Vakavasta henkirikoksesta epäillyn kuulustelutaktiikkaan kuuluu myös kysymysten toistaminen.
--?Olen tehnyt työtäni 28 vuotta. Syytetystä tuli olo, että hän tietää enemmän kuin haluaa kertoa, Santaoja kuvasi.
Vaimon osuutta ei tutkittu
Santaoja siirtyi Ulvilan surman päätutkijaksi huhtikuussa 2007, nelisen kuukautta tapahtuman jälkeen. Kun hän aloitti työnsä, tutkinta suuntautui uhrin työpaikkaan, hänen konsulttiyrityksensä kautta tulleisiin yhteyksiin, naapurustoon ja mahdollisiin ulkopuolisiin suhteisiin, joista ei kuitenkaan löytynyt merkkejä.
--?Vaimon osuus oli jäänyt lähes kokonaan tutkimatta, koska alkututkinta painottui liikaa ulkopuolisen tekijän etsintään. Oli jätetty tekemättä paljon sellaista, jota oli vaikea korjata myöhemmin, Santaoja selvitti.
Hänen mukaansa valtaosa tutkintatiimistäkin epäili vaimoa, mutta silloinen tutkinnanjohtaja etsi kiihkeästi ulkopuolista tekijää.
Tutkijan mukaan vaimo kertoi syksyn kuulusteluissa sisällään olevasta möykystä, jota ei saa avatuksi, vaikka haluaisikin. Syytetty kiisti puhuneensa mistään möykystä.
--?Sinä sitä sanaa käytit, nainen kommentoi paikaltaan.