Onko se lintu? Onko se teräsmies? Ei, se on ylikiiminkiläinen Tuomo Moilanen, joka liitelee ultrakevyellä a-luokan lentokoneella Ylikiimingin taivaalla.
Moilanen ohjaa koneensa lentoon Kiiminkijoen jäältä, jonne lento myös päättyy hetken kuluttua.
"Itse asiassa kyseessä on moottoroitu riippuliidin", Moilanen selventää ankkuroidessaan konetta naruilla joen jäähän.
Tämä on tarpeellinen toimenpide. Tuulen tarttuessa koneen isoihin siipiin, voi härveli lennähtää tiehensä hetkessä. Brittiläisvalmisteisen kaksipaikkaisen Puma Raven -koneen siipiväli on 11 metriä, ja se painaa 144 kiloa.
Polttoaineena ultrakevyessä lentokoneessa on tavallista auton 98-oktaanista bensaa. Yhdellä tankilla se lentää noin pari tuntia, ja matkalentonopeus on 80 kilometriä tunnissa.
Moilanen innostui lentämisestä kymmenisen vuotta sitten.
"Oli pakko päästä lentämään. Ryhdyin harrastamaan varjoliitämistä, minkä jälkeen löysin tämän koneen Etelä-Suomesta."
Ultrakevyt lentolaite ei ollut valtaisan kallis, sillä se maksoi noin 20 000 mummon markkaa.
Ylikiimingissä ei muita a-luokan ultrakevyillä lentokoneharrastajia ole. Kuten ei paljon muuallakaan. "Pudasjärvellä on yksi harrastaja", Moilanen hoksaa.
Sen sijaan b-luokan ultrakevytharrastajia löytyy lähikunnista useitakin. Nämä koneethan ovat katettuja lentolaitteita, jotka muistuttavat oikeaa lentokonetta. Niillä lennellään muun muassa Iissä, jonne ultrakevyille koneille puuhataan lentokenttääkin.
Moilanen on noussut koneellaan korkeimmillaan pariin kilometriin. Suomessa vastaavalla lentolaitteella on päästy lähes viiteen kilometriin.
"Viime aikoina olen lennellyt lähes päivittäin. Kaikkiaan lentoja on kertynyt vajaat 600, joista 250 on tehty tällä koneella."
Moilanen kehuu kevättalvea oivalliseksi lentoajaksi, koska suksilla pääsee nousemaan ja laskeutumaan melkein minne tahansa. Ultrakevyt lentolaite ei nimittäin tarvitse monta metriä kiitorataa nousemiseen ja laskeutumiseen.
Ennen lentoa Moilanen tarkistaa polttoaineen, potkurin, moottorin, suksien kiinnityksen ja siipien kunnon.
"Valvomattomassa ilmatilassa ei tarvitse kysellä lupia lentämiseen", Moilanen muistuttaa.
Oulun alueella riippuliidin- tai varjoliidinharrastajia on kymmeniä, kerrotaan harrastusta vaalivasta Oulun Icaros Team ry:stä.
"Kerhossamme on 68 jäsentä, joista Oulun alueella on nelisenkymmentä", kerhon puheenjohtaja Veikko Valtanen kertoo.
Varjo- ja riippuliitäjiä näkyy tällä hetkellä runsaasti meren jäällä, josta lentoon lähteminen on kätevää. Myös järven ja joen jää käy tarkoitukseen.
"Tuntureiltakin pääsee hyvin ilmaan. Joskus käytämme esimerkiksi laskettelukeskuksen rinnettä", Valtanen kertoo.
"Hinaamme yli kilometrin pituisella köydellä varjoliitimen lentoon. Sitten liitäjät pyrkivät löytämään nousevia ilmavirtauksia, joiden mukana he voivat lentää. Aivan kuin linnut."
Mutta onko varjo- tai riippuliitäminen turvallista?
"Se on erittäin turvallista, jos ilmassa käytetään tervettä harkintakykyä eikä riskejä oteta. Tähän mennessä jäsenillemme on tullut vain muutamia nilkannyrjähdyksiä, kun nousussa tai laskussa on kompastuttu maassa olevaan monttuun", puheenjohtaja Valtanen vakuuttaa.