Reykjavikin yliopiston taloustieteen apulaisprofessorin Katrín Ólafsdóttirin mukaan Islannin finanssikriisin syyt ovat helposti selvitettävissä. Sen sijaan tie ulos katastrofista on vaikeammin löydettävissä.
"Suoraan sanoen minulla ei ole harmaintakaan ajatusta, miten tästä selviämme", hän tunnustaa.
Katrín Ólafsdóttir on yksi Islannin tärkeimmistä ja nuoresta iästään huolimatta kokeneimmista ekonomisteista.
Hänen mukaansa nykykriisin juuret kylvettiin vuosituhannen vaihteessa, kun pankkien sääntelyä vapautettiin ja ne yksityistettiin.
"Samaan aikaan rahapolitiikka maailmalla oli löysää muun muassa New Yorkin terrori-iskun jälkeen. Islantiin virtasi kansainvälistä rahaa ja aluksi kaikki meni hyvin. Ennen pitkään luotot, riskit ja niiden avulla kasvaneet finanssilaitokset kävivät kuitenkin liian suuriksi Islannille ja kruunulle", Ólafsdóttir selvittää.
Islannin hallitus on pankkijärjestelmän kaatumisen ja valuuttakaupan loppumisen jälkeen ottanut tavoitteekseen valuuttavarannon mahdollisimman nopean kasvattamisen. Järkeilyn mukaan kruunu palautuu takaisin vaihdettavaksi valuutaksi, kun maan valuuttavaranto on saatu kasvatettua riittävälle tasolle. Tämän vuoksi islantilaiset eläkerahastot ja yritykset on määrätty kotiuttamaan ulkomaisia sijoituksiaan mahdollisimman nopeasti.
Ulkomaiset keskuspankit eivät ole antaneet kruunulle noteerausta eikä valuutalla ole käyty mainittavaa kauppaa kuluneen viikon maanantain jälkeen. Katrín Ólafsdóttirin mukaan tilanne on kestämätön, koska se estää käytännössä ulkomaankaupan.
"Tietysti kauppaa voidaan nykytilanteessa toistaiseksi käydä niillä ulkomaanvaluuttojen reserveillä, mitä meillä vielä on, mutta pitemmällä tähtäyksellä se onnistu. Ennen pitkään jouduttaisiin tilanteeseen, jossa tuontia voisi olla ainoastaan täsmälleen sama määrä kuin vientiä. Siinä tilanteessa hallitus joutuisi määräämään, mitä välttämättömiä tuotteita saisi tuoda. Ainakin kaikki luksus ja vähänkin turha jäisivät pois", hän miettii.
Islannin hallituksen edustajat matkustavat tiistaina Moskovaan neuvottelemaan neljän miljardin euron suuruisesta hätälainasta, jonka Venäjä on periaatteessa luvannut antaa. Katrín Ólafsdóttir hämmästelee muiden islantilaisten tavoin sitä, että apua haetaan Venäjältä eikä perinteisiltä liittolaisilta.
Islannissa on ihmetelty, miksi muut maat maat eivät tarjoa apuaan. Katrín Ólafsdóttir epäilee syyksi sitä, ettei muissakaan maissa olla tarkoin selvillä siitä, mitä Islannissa on tapahtumassa.
Islantilaiset ovat perinteisesti suhtautuneet kriittisesti jäsenyyteen Euroopan unionissa. On pelätty, ettei pieni Islanti jäisi unionissa isojen jyräämäksi ja jäsenyys pakottaisi päästämään muiden maiden kalastajat kotimaisten kalastajien apajille.
Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa. Monet islantilaiset uskovat, että tilanne olisi helpompi, jos maassa käytettäisiin euroja. "Ylipäätään tämä herättää kysymyksen siitä, voiko Islannin kokoisella maalla olla oma valuutta. Mielestäni ei voi ja olen jo pitkään ollut jäsenyyden ja euron kannalla", Katrín Ólafsdóttir sanoo.