Laki vaalirahoituksen ilmoittamisvelvollisuudesta on Suomessa vain seitsemän vuoden ikäinen. Kansanedustajan on lain mukaan tehtävä ilmoitus kampanjansa rahoituksesta oikeusministeriölle ja kunnallisvaaleissa läpi päässeen valtuutetun kunnan keskusvaalilautakunnalle. Laki myös edellyttää, että yksittäiset tukisummat ja niiden arvot on ilmoitettava, jos summa on presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa vähintään 3400 euroa ja eduskuntavaaleissa sekä kunnallisvaaleissa vähintään 1700 euroa.
Laki oli parannus entiseen, mutta käytännön elämässä asiat eivät ole sujuneet niin kuin niiden avoimessa yhteiskunnassa kuuluisi mennä. Myös viime eduskuntavaalien kampanjoissa liikkui suuria summia, joiden todelliset lähteet jäivät täysin hämäriksi.
Suomalaiseen vaalirahoitukseen puuttui joitakin päiviä sitten Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco. Olisi miellyttävää, jos sellaiselta toimijalta ei tarvitsisi kuulla kritiikkiä. Nyt sitä kuitenkin tuli. Greco kehotti Suomea tekemään muutoksia puoluerahoituksen valvontaan ja suositteli laiminlyöntien rangaistusten kovennusta. Nyt vaalirahoitusilmoitusten puutteita katsotaan läpi sormien.
Tätä nykyä vaalirahoitusilmoituksissa kerrotaan kampanjan rahoittajiksi usein täysin tuntematon järjestö tai ryhmä, eivätkä suuretkaan yksittäiset tukijat tule näkyviin. Esimerkiksi Ylen ruotsinkieliset uutiset paljasti viime eduskuntavaalien jälkeen RKP:n saaneen jättimäisen lahjoituksen salaperäiseltä säätiöltä. Sen johtohenkilöt - RKP:n entisiä puoluejohtajia - kieltäytyivät kertomasta, mistä säätiö oli saanut 800 000 euroa lahjoitusvaroja.
Myös silmäys oikeusministeriön nettisivuilla oleviin vaalirahoitusilmoituksiin osoittaa, että osalla kansanedustajia vaalirahoitusselvitykset ovat hyvin ylimalkaisia. Ne noudattavat nipin napin lain kirjainta mutta eivät varmasti toteuta sen henkeä. Yksittäisten lahjoittajien tukisummat ilmoitetaan usein könttänä ja todetaan, ettei mikään tuista ylitä
1 700:aa euroa.
Kasvoton tukiraha hakeutuu sinne, missä valtakin on. Ei siksi ole ihme, että erityisesti kolme suurinta puoluetta ovat olleet innottomia lisäämään vaalirahoituksen avoimuutta. Nyt oikeusministeri Tuija Brax ja oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen arvioivat, että vaalirahoituksen valvontaa tiukennetaan viimeistään vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Niin on syytä tehdäkin. Kovin noloa vain, että muutos tulee vasta kun ongelmaan kiinnitetään huomiota Suomen ulkopuolelta.
paakirjoitus@kaleva.fi