Asianajaja Pekka Harju Asianajotoimisto Obstbaum & Harjusta ei löytänyt kesällä näyttöä väitteille, joiden mukaan televiestintäyritys Sonera olisi käyttänyt vastoin lakia puheluiden tunnistustietoja selvittäessään yhtiön sisäisistä ristiriidoista kertovien lehtijuttujen alkuperää vuoden 2000 lopulla ja 2001 alussa.
Sonera antoi toimeksiannon Harjulle sen jälkeen kun Helsingin Sanomat oli esittänyt sille asiaa koskevia tiedusteluja viime keväänä. Lehti uutisoi tietojen jäljityksen viime perjantaina. Tiedot perustuivat nimettömiin lähteisiin.
"Se, mitä minä sain tietooni kuulemiltani henkilöiltä, ei selvittänyt, että teletunnistetietoja olisi käytetty vastoin lakia", Harju sanoi maanantaina.
Lain mukaan vain poliisi tai muu viranomainen voi saada täydelliset tiedot, joista käy ilmi, mihin numeroon ja milloin jostakin lanka- tai matkapuhelinliittymästä on soitettu. Yleensä siihenkin tarvitaan oikeuden lupa.
Teleyhtiöt tarvitsevat tietoja laskutusta varten. Mahdollisten riitojen vuoksi tietoja joudutaan säilyttämään, mutta yksityisyyden suojaamiseksi säilytysaikaa on rajoitettu.
Harju selvitti asiaa touko-kesäkuussa. Hän kuuli Soneran yritysturvallisuusyksikön nykyistä henkilökuntaa ja eräitä muita henkilöitä.
Lisäksi teknisiä apuvälineitä käyttäen pyrittiin selvittämään, oliko puheluita koskevia tietoja käytetty hyväksi. Jäljitystietojen hyväksikäyttöä rajoittaa se, että ne eivät säily kovin kauan.
"Emme ole salapoliiseja, mutta ihmisten haastattelu ja heidän asioidensa läpikäynti on normaalia toimintaamme", Harju selvitti.
Luottamus tärkeää teleyhtiölle ja medialle
Helsingin Sanomien mukaan Sonerassa tehtiin laitonta jäljitystyötä lehdissä olleiden juttujen tietolähteiden selvittämiseksi ainakin syksystä 2000 kevääseen 2001. Myös tuolloin Helsingin Sanomat oli aktiivinen, ja suurimmat uutiset perustuivat nimettömiin lähteisiin.
Nimettömyydellä toimittajat suojelevat uutisen antajaa, sillä ristiriitatilanteissa jotkut tiedonantajat pelkäävät esimerkiksi perheensä joutumista silmätikuksi.
Toimittajan ja hänen mediansa tehtäväksi jää arvioida, kuinka luotettava lähde on, kun hän ei halua nimeään julkistettavaksi. Jos kyseessä on rangaistava teko, toimittaja joutuu esimerkiksi punnitsemaan, miksi tiedon kertoja ei halua viedä asiaa suoraan oikeuteen vaan tarvitsee julkista tukea? Nimettömälle lähteelle haetaan yleensä varmistusta muista lähteistä.
Soneralle pelkästään epäilyksen alaiseksi joutuminen on kova paikka, sillä puhelinsalaisuus on sen bisneksen ydin. Helsingin Sanomien uskottavuus luotettavana tiedotusvälineenä olisi yhtä lailla vaarassa, jos sen uutinen osoittautuisi vääräksi.
Soneran viestintäjohtajan Jari Jaakkolan mukaan yhtiön asiakkaat eivät ole reagoineet lehtijuttuun irtisanomalla sopimuksia yhtiön kanssa. Päätoimittaja Janne Virkkunen on sanonut uutisen kestävän myös mahdollisen oikeuskäsittelyn.
Jaakkola katsoo Soneran suhtautuneen hyvin vakavasti sen tietoon tulleisiin väitteisiin. Juuri tästä syystä ne pistettiin ulkopuoliseen tutkintaan. Kun väitteet julkistettiin, Sonera valmistautui antamaan asian poliisin tutkittavaksi. Tutkintapyyntö poliisille lähtee tällä viikolla.
Muistijäljet vaihtelevat
Alaa valvova viestintävirasto odottaa Soneralta selvitystä lehden kirjoituksiin keskiviikkona. Viraston tietoturvallisuusyksikön päällikkö Timo Lehtimäki sanoi, että vasta selvityksen saatuaan virasto voi arvioida, tarvitaanko lisäselvityksiä tai milloin se antaa ratkaisunsa.
Viestintävirasto voi vain velvoittaa yhtiötä korjaamaan mahdollisen laiminlyöntinsä tai virheensä. Rikostutkinta on poliisiasia, ja virasto voi tilanteen niin vaatiessa tehdä rikosilmoituksen poliisille.
Lehtimäen mukaan yrityksen järjestelmästä riippuu, millaisia teknisiä tietoja teletunnistetietojen käytöstä jää järjestelmän muistiin. Laissa järjestelmälle ei ole suoranaisia teknisiä vaatimuksia mahdollisten väärinkäytösten seuraamiseksi.
Lehtimäki ei edes usko, että yhdenmukainen tekninen menetelmä olisi vastaus mahdollisten väärinkäytösten todentamiseen. Ainakin yksittäisen maan olisi vaikea asettaa sellaisia vaatimuksia, koska teleyhtiöt käyttävät eri valmistajien laitteita.
"Ajatuksena se voi tuntua hienolta, mutta käytännössä se on kohtuullisen hankalaa toteuttaa", Lehtimäki sanoi.
Hänen mukaansa toiminnot on järjestettävä niin, ettei mahdollisuutta väärinkäytöksiin synny. Hallinnon järjestämiseen paneudutaan myös alan valvonnassa.
Virasto tekee jatkuvasti myös teknisiä tarkistuksia teleyrityksissä niitä valvoessaan. Tarkistuksissa katsotaan muiden muassa, miten tunnistetietoja käsitellään, miten niitä säilytetään ja miten niiden tuhoaminen on hoidettu.
Paikkatiedotta känny ei toimi
Matkapuheluissa tietoa kertyy myös käytetyistä tukiasemista. Laskutusta varten tietoa tarvitaan vain, jos puhelinta käytetään.
Lehtimäen mukaan nykylaissa paikkatiedon hyödyntämisessä on jonkin verran harmaata aluetta.
Lehtimäen mukaan "hämäryyttä" tulee lähinnä paikkatietojen mahdollisesta käytöstä yritystoimintaan eli millaisia palveluja sen varaan voidaan rakentaa. Muuten paikkatietoa kohdellaan kuin muita puhelun tunnistetietoja.
"Ilman tukiasematietoa puhelin ei toimi", hän muistutti.