Poika oli yksi niistä, joiden nälviminen on lapsellisen helppoa: avoin, höpöttelyyn taipuvainen ja sillä tavalla naiivi, että ajatteli muiden ihmisten tarkoittavan pääasiassa hyvää. Sen lisäksi ei olisi edes tarvittu muuta. Se, että hän muutti toiselta paikkakunnalta ja tuli toisensa jo tuntevien luokkaan, oli vain bonusta.
Poikaa ei lyöty nyrkein, sanoin taas senkin edestä. Hän sanoi asioita isoon ääneen ja usein sen kummemmin harkitsematta, joten moni katsoi oikeudekseen nimittää häntä tyhmäksi apinaksi. Häntä karjuttiin olemaan hiljaa, hänelle naurettiin, hänen kustannuksellaan vitsailtiin.
Mitä tulee tosielämään, "kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" on paskapuhetta. Viimeistään kouluun mennessään jokainen oppii paikkansa suhteessa yleisesti hyväksyttyyn. On olemassa lapsia, ja sitten on olemassa lihavia lapsia.
On olemassa luokkakavereita sekä luokkakavereita, jotka tulevat kouluun aina ihmeellisissä rääsyissä ja joissa siksi täytyy olla jotain pahasti vialla. On olemassa oppilaita ja nipoja. On olemassa oppilaita ja sellaisia oppilaita, jotka jäävät pesäpallojoukkueita valittaessa aina viimeisiksi.
On olemassa kahdenlaista erilaisuutta: korupuheiden erilaisuutta, johon yhdistetään sellaisia sanoja kuin rikkaus ja voimavara, ja erilaisuutta, jonka vuoksi saa turpaan.
Jälkeenpäin hyviä ihmisiä oli helppo löytää. Kuka oli kerran ainakin aikonut sanoa jotain pojan puolustukseksi, kuka oli seurannut hiljaa sivusta, kuka oli mennyt mukaan vain koska muut olivat yllyttäneet.
Selityksiä riitti. Totta oli vain se, ettei yksikään välittänyt riittävästi. Joukon voima tulee siitä, mitä se sulkee ulkopuolelleen. Pelko joutumisesta itse silmätikuksi pitää hiljaisina nekin, jotka muuten saattaisivat avata suunsa.
Touhu loppui opettajien määrätietoiseen väliintuloon. On vaikea sanoa, miten paljon se poikaa lohdutti -- kuinka hyvältä tuntuu tietää, että muut eivät kiusaa, koska opettaja on sen kieltänyt? Suullinen nälvintä ja nyrkkien puhe ovat vain yksi puoli. Toinen on katseiden sävyssä, rivien väleissä ja kiusatun tunteessa siitä, ettei hän kuulu joukkoon.
"Tunsi itsensä ulkopuoliseksi" on ilmaus, jolla on viime päivien aikana viitattu vain kahteen henkilöön.
On pohdittu, millainen rooli koulukiusaamisella oli Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa. Ehkä pitäisi pohtia, millainen rooli sillä on kiusattujen elämässä, kouluaikana ja sen jälkeen -- niidenkin kiusattujen, joista ei tule tappajia. Kiusaamisen vääryys ei riipu siitä, mitä kiusatuksi joutuneesta tulee.
Pienintäkään oikeutusta veritöille koulukiusaamisesta on silti turha hakea. Tappaja on yksin syyllinen tekoonsa.
Aivan kuten kiusaajakin omaansa.