Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) toinen hallitus on aloittanut ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla harvinaisen värikkäästi.
Kuin varkain ollaan tilanteessa, jossa hallituksen tai pikemminkin kokoomuksen omapäisyys ja toimeliaisuus ovat nostamassa ulkopolitiikkaa kenties isommankin kuhinan aiheeksi.
Jo eduskunnan tulevasta Afganistan-keskustelusta voi odottaa mielenkiintoista. Syyniin joutunevat niin puolustusministeri Jyri Häkämiehen kohupuheet kuin hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikka laajemminkin.
Myös ensi perjantaina pidettävästä presidentin ja hallituksen yhteiskokouksesta on ennustettu kuumaa. Pöydällä on tuolloin koko kriisinhallinnan paketti, mahdollisesti Naton NRF-joukkoihin osallistumisesta lähtien.
Menoa ja meininkiä
Kokoomuksen vauhti on kiistatta ollut ripeää. Ulkoministeri Ilkka Kanerva sai lentävän lähdön puuttumalla kehuja kerännein ottein Viron patsaskiistaan. Myös tapaaminen yhdysvaltalaisen virkasisaren Condoleezza Ricen kanssa järjestyi huomattavan nopeasti.
Häkämies kohautti kesän Afganistanin-vierailullaan lupaamalla harkita ylijäämärynnäkkökiväärien lahjoittamista maahan, vaikka edellinen hallitus oli torjunut aiemman pyynnön lakiin vedoten.
Sydänkesällä puolustusministeri tuuletti rajusti ulko- ja turvallisuuspoliittista ajattelua Suomen Kuvalehden haastattelussa. Ministerin heittoon siitä, että Suomen pitää hakea kriisinhallinnasta muutakin kuin kanttiinitehtäviä, puuttui sittemmin presidentti Tarja Halonenkin.
Katainen paalutti linjan
Toistaiseksi ehkä kauaskantoisin ulkopoliittinen puheenvuoro kuultiin kuitenkin hiljattain Iisalmessa kokoomuksen eduskuntaryhmän kesäkokouksessa.
Puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen linjasi kokoomuksen ulkopoliittisen ajattelun uusille "maallisemmille" urille ja irti vanhasta perinteestä. Katainen korosti kahdenvälisten suhteiden merkitystä maailmanpolitiikassa ja hylkäsi kansallisen yksituumaisuuden ulkopolitiikan ylimpänä ohjenuorana.
Käytännössä Katainen allekirjoitti puheellaan täysin Häkämiehen näkemykset ja antoi vahvan tukensa tämän ja Kanervan linjalle.
Kuluvalla viikolla Kataiselle vastasi jo SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Hän painoi voimalla jarrua kokoomuksen innolle Naton NRF-joukkoihin ja puolusti monenkeskisyyden ja YK:n merkitystä kansainvälisessä politiikassa. Viesti kuului, ettei SDP:n ulkopoliittinen linja ole muuttunut.
Keskusta hiljaa
Pääministeripuolue keskusta on toistaiseksi pitänyt profiilinsa matalana, mikä on jättänyt tilaa kokoomuksen toimeliaisuudelle.
Pääministeri Vanhanen on puuttunut muutaman kerran asioihin lähinnä erotuomarin, ei niinkään linjanvetäjän roolissa. Tulevaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon keskusta lyö kuitenkin oman puumerkkinsä takuuvarmasti.
Myös presidentti Halosen rooli kokoomusvetoisen ulkopolitiikan pyörteissä on herättänyt kysymyksiä. Halosella on tiettävästi mainiosti toimiva keskusteluyhteys ulkoministeri Kanervaan, mutta muuten presidentin ja kokoomuksen välillä vallitsee aikamoinen juopa.