Italiassa tiedetään, että 57 miljoonaa italialaista tarkoittaa 57 miljoonaa valmentajaa, ja lähipäivien ajaksi Berlusconi häipyy otsikoista ja antaa tilaa maanmiestensä arvioille, valituksille ja nurinalle.
Guimaresissa saatu täysin hyödytön 2-1-voitto kovasta Bulgarian joukkueesta käynnisti maansurun. Vaikka useissa kommenteissa on pyritty panemaan joukkueen putoaminen huonon onnen tiliin, monet myöntävät, että Italia saa syyttää itseään.
Ensimmäisen kierroksen kolmen ensimmäisen ottelun perusteella Italia ei ansainnut päästä neljännesvälieriin.
Yksi tunti loistokasta jalkapalloa Ruotsia vastaan on melko laiha tulos neljän ja puolen tunnin peleistä.
Liian varovainen
pelitapa
Vielä pahempaa on, että Italia esiintyi todella kyvyttömästi Bulgariaa vastaan. Ottelun jälkeen valmentaja Giovanni Trapattoni sanoi Italian lähtevän turnauksesta pää pystyssä, ja lisäsi, ettei hänellä ollut mitään syytä epäillä Porton 2-2-tulosta. Hän piti täysin mahdottomana, että Italian jalkapalloliitto harkitsisi minkäänlaisen vastalauseen esittämistä.
Todellisuudessa Italia ei kuitenkaan lähde kisoista pää pystyssä, eikä Tanskaa ja Ruotsia kohtaan esitetyissä epäilyksissä oteta huomioon sitä yksinkertaista tosiasiaa, että Italia ei yksinkertaisesti ollut kyllin hyvä voittamaan kumpaakaan noista joukkueista niiden kanssa pelatessaan.
Huolimatta eri tulosten yhdistelmistä ja huolimatta Francesco Tottin saamasta kolmen ottelun pelikiellosta Italia sortui loppujen lopuksi klassiseen italialaiseen virheeseen: se pelasi ylivarovaisella prosenttiasenteella sekä Tanskaa että Ruotsia vastaan.
Ainoa valopilkku Italian esityksissä oli AS Roman kärkipelaaja Antonio Cassano, joka antoi Italian hetken aikaa uskoa pääsevänsä neljännesvälieriin, kun hän iski loistavan mutta hädintuskin ansaitun 94. minuutin voittomaalin oikean puolustajan Massimo Odon syötöstä.
Italia ansaitsi
kotiinpaluun
Totta puhuen "maailman kauneimman liigan" joukkue näytti olevan vailla ideoita, vauhtia ja aloitekykyä, ja tiistain ottelussa olisi helposti voinut saada sen vaikutelman, että Italia, eikä suinkaan Bulgaria, oli suljettu pois turnauksesta jo ottelun aloittaessaan.
Tällainen Italian joukkue ei ansainnut muuta kuin palata kotiin.
"Heille maksetaan liian hyvin ja he pelkäävät pelata kovaa maajoukkueessa, jotteivät he saisi vammoja, jotka estäisivät heitä pelaamasta omassa joukkueessaan", muuan kannattaja valitti.
Jotkut muut fanit sanoivat, että italialaispelaajat ovat "mestareita ainoastaan puheissaan, eivät jaloillaan". Toinen puhui "vuodesta nolla", ja kolmas kannattaja lisäsi, että "he voisivat ottaa oppia alle 21-vuotiaiden joukkueesta, joka voitti Euroopan mestaruuden jo viidennen kerran".
Samaan aikaan kun fanit valittavat, Italian jalkapallojohtajat valmistautuvat jo tilintekoon: Trapattonin sopimuskausi päättyy 15. heinäkuuta, mutta kaikki uskovat hänen jättävän paikkansa jo ennen sitä.
Toiveikkaana Trapattoni sanoo Italian olevan yhä Euroopan viiden parhaan joukkueen joukossa.
"Odotin enemmän Tottilta, Del Pierolta ja Vieriltä. Joka tapauksessa seuraava päätavoitteemme on vuoden 2006 maailmanmestaruuskisat, ja olen varma, että Italia menestyy niissä".
Kaikki huhut pitävät Trapattonin seuraajana Marcello Lippiä, joka on kuitenkin välttänyt kommentoimasta asiaa.
Se nähdään viimeistään 18. elokuuta, kun Italia pelaa ystävyysottelun Islantia vastaan.