Ulkoministeriön tietoturvapäällikkö Antti Savolainen joutuu antamaan täyden tunnustuksen niille tahoille, jotka onnistuivat haittaohjelman avulla imemään valtavan määrän aineistoa ministeriön toimistoverkosta 3–4 vuoden aikana.
"Mikään tunnettu turvallisuusohjelmisto ei olisi pystynyt tätä tapahtumaa estämään ainakaan meidän arviomme mukaan."
Suojelupoliisin esitutkinnassa kävi ilmi kaksi erillistä tietomurtoa, joista jälkimmäinen oli erittäin edistyksellinen ja vaikeasti havaittavissa.
Molempien tekijäksi oletetaan jokin ”valtiollinen taho”. Sataprosenttista varmuutta tekijästä ei ole.
Ulkoministeriön valtiosihteeri Peter Stenlund ja Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari eivät keskiviikon tiedotustilaisuudessa halunneet sanoa, mihin suuntaan epäilyt vievät.
Ulkoministeriön tietoturvajärjestelmiä on parannettu viime vuosina, mutta Stenlund sanoo, ettei täydellistä suojausta saavuteta koskaan.
Tietoturvapäällikkö Savolainen toteaa, että tietomurtautujan tällä kertaa käyttämät kikat tiedetään nyt ja niihin osataan varautua, mutta kilpajuoksu jatkuu.
"On aivan varmaa, että taho, jolla on sellaiset resurssit, että ne ovat pystyneet tällaisia toimia tekemään, niin heidän resurssinsa suunnataan jo seuraaviin kikkoihin, joita me pyrimme arvailemaan. Testaamme omia järjestelmiämme, löytyykö sieltä haavoittuvuuksia."
Tietomurrossa ei päästy käsiksi ulkoministeriön salaisimmiksi luokiteltuihin tietoihin. Ne ovat eri paikassa kuin mihin murtautuja tunkeutui.
"Kyse oli normaaliin virkamiesvalmisteluun liittyvästä normaalista toimistoverkosta, jossa on kyllä ollut hyvä suojaus, mutta ei tarpeeksi hyvä tällaiseen."
Tieto ensimmäisestä tapauksesta tuli Suojelupoliisille alkuvuodesta 2013 ”ystävällismieliseltä” ulkomaalta, jonka nimeä ei kerrota. Moni muukin länsimaa oli joutunut vastaavan vakoilun uhriksi.
Pelttari toteaa, ettei Suomessa ei ole viranomaista, jolla olisi toimivalta ja resurssit tunnistaa poikkeavaa verkkoliikennettä.
Toista tietomurtoa on tutkittu vakoiluna ja toista törkeänä vakoiluna.