Ainakin osa Suomeen saapuvista ulkomaisista marjanpoimijoista saa katteettomia lupauksia marjojen myynnistä saatavista tuloista. Pahimmassa tapauksessa itärajan takaa tullut poimija ei saa edes ruokarahoja itselleen tienattua.
Poimijoilta saatetaan vaatia myös tietyn marjamäärän poimimista ennen kuin he alkavat saada poimintatuloa itselleen. Sisäasiainministeriössä pohditaankin parhaillaan onko tällöin enää kyse jokamiehen oikeudesta, vai työluvan vaativasta poiminnasta.
Matka vie rahaa
Marjamatka Virosta Suomeen välitysfirman kautta on virolaisen ansiotason mukaan kallis. Esimerkiksi viime viikonvaihteessa Helsingin sataman passintarkastuksesta takaisin Tallinnaan käännytettyjen virolaisten matka oli maksanut 5 000 eestinkruunua. "Euroina se on noin 330 eli keskimääräisen virolaisen kuukausipalkan verran. Lisäksi tulijoilla on yleensä verovapaita ostoksia mukana täysi lasti; alkoholia ja tupakkaa noin 3 000 kruunun edestä. On syytä olettaa, että tuomiset on tarkoitus myydä Suomessa", kertoi kapteeniluutnatti Seppo Häkkinen raajvartioston Helsingin rajatarkastusosastolta.
"Samassa suhteessa suomalaisen pitäisi maksaa 1 700 euroa päästäkseen vaikka Norjaan poimimaan marjoja ja sitten olisi ensin vielä täytettävä kiintiö. Tässä voi jo sanoa olevan kyse ehkä riistosta, jossa lopullinen hyötyjä ei ole poimija."
Viime kesänä huomattiin, että osa poimijoiden sopimuksista sisälsi kiintiöitä. "Poimijan oli saatava tietty määrä marjoja majoitusta vastaan ja vasta kun se oli ylitetty, hän alkoi saada tuloa itselleen. Kiintiöt olivat niin suuria, että kaikki eivät pystyneet niitä täyttämään. Tulijoilla oli mukanaan ohjeen mukainen 100 euroa ja sillähän ei Suomessa kolmea kuukautta eletä. Syntyi tilanne, jossa ulkomaalaiset joutuivat turvautumaan oman maansa edustustoon päästäkseen takaisin kotiin."
Marjanpoiminta on Suomessa jokamiehen oikeus, johon ulkomaalainen ei tarvitse työlupaa. "Poimijan on saatava myös vapaasti valita, kenelle hän myy marjansa. Jos hän ei voi näin tehdä, keskustellaan siitä onko jo kyse tavallaan työsuhteesta."
Kiintiö on Häkkisen mukaan luonnollisesti poimijan ja myyjän välinen sopimus. "He voivat sopia, että majoitusta vastaan poimitaan tietty määrä marjoja. Mutta mikä on kohtuullinen määrä? Voidaan ajatella että kaksi sankoa on helppo poimia. Mutta jos marjoja ei olekaan tai ne menevät seuraavan päivän elämiseen, mitä sitten?"
Takaisin Tallinnaan palautettujen virolaisten ikäkirjo oli hyvin laaja. "Vanhimmat olivat 30-luvulla syntyneitä ja mukana oli hyvin nuoriakin. Palautetut eivät olleet tyypillisiä Suomessa käyviä virolaisia. Moni matkusti Suomeen ensimmäistä kertaa. Odotukset olivat korkeammalla kuin mitä todellisuus oli."
Marjamatkoja välittävistä firmoista Virossa osa on laittomia, osa laillisia. Periaatteessa olisi Häkkisen mukaan yksinkertaista järjestää matkansa itse ilman välittäjän perimää palkkiota. "Jos on passi ja siinä jäljellä viisumivapaata oleskeluaikaa, toimeentuloon tarvittavat varat ja kertoo matkastaan rehellisesti, maahantuloedellytykset täyttyvät. Teltta ja makuupussi mukaan, niin yöpyminen järjestyy edullisimmin."
Taivalkoskella noin 90 virolaista odottaa hillasoille pääsyä. Marjanpoimijaryhmiä odotetaan tulevan loppukesän aikana lisää itärajan takaa. "Nyt on mielenkiintoista nähdä se, miten matkat tekevät jatkossa kauppansa. Järjestäjille 60 matkaajan palautus oli huonoa mainosta. Sopimus ja ohjeet olivat niin huonot, että maahantuloedellytykset eivät täyttyneet."